METSÄ ENNEN MEITÄ

Lueskelin Taksonomia-asetuksen innoittamana lempiaiheestani lisää, metsistä. Euroopan metsät ovat jo nyt sertifioituja, eli se kertoo kuluttajalle kestävän kehityksen toteutumisesta, en ehkä ymmärtänyt taksonomian ideaa kunnolla…

Löysin metsäkatoon liittyviä aiheita, tosin hakukoneen tarjonta ei yllättäen olutkaan kovin laaja. Etsin tietoa pitkältä aikajänteeltä.  Löytämäni Luonnonvarakeskuksen julkaisu kertoo Suomen puuston kokonaistilavuuden lisääntyneen 60-luvulta alkaen ja puun kasvun lisääntyneen enemmän, kuin poistuman siitäkin huolimatta, että puun käyttöä on lisätty merkittävästi. Eteläisemmässä Euroopassa puunkasvu on ollut vielä runsaampaa.

Tosin kaikki mantereet mukaan otettaessa metsäkatoa tapahtuu puolen Suomen verran vuosittain (siis täysin puutonta aluetta). Amazonin sademetsien tilaa en nyt kommentoi, vaikka merkittävä syyllinen tähän kokonaiskuvaan onkin.

 

Metsien historiasta hieman

Metsät ovat syntyneet maapallolle 280 miljoonaa vuotta sitten. Vertailuksi; pystyihminen noin 2 miljoonaa vuotta sitten.

Keski-Euroopan metsät on hävitetty suurelta osin, pääsääntöisesti ihmisten toimesta. Asutuksen lisääntyminen ja eläinten tarvitsemat ja syödyt laidunalueet veivät suuren osan metsistä. Metsien häviämistä on pahentanut ekokatastrofit; tuhohyönteiset ja myrskyt. Saksan maapinta-alasta arvellaan olleen 80 % metsän peitossa noin 2000 vuotta siten. 1700-luvun tietämillä Euroopan metsistä hävisi teollisuuden, viljelyalan ja asutuksen vuoksi valtava osuus metsistä. Kun palaamme riittävän kauas (10 000 vuotta sitten), Saharan aavikkoalueet ovat olleet reheviä alueita,

 

Mikä on Suomen metsien vähenemisen vaara?

Samat, kuin Eurooppaa on kohdannut ja näistä on nähtävissä jo nyt viitteitä. Kylmä ilmasto ja pieni väestömme on tähän saakka suojelleet meitä, mutta tulevaisuudessa meillä on melko varmasti sama kehityskulku edessä. Toisin sanoen emme voi tuudittautua nykytilan hyvään tasoon, muuten käy samoin, kuin Eurooppalaisille, tilanteen johtaen pahimmillaan metsäkatoon.

Onneksi meillä on metsäosaamista, jolla saadaan paljon tehtyä, mutta se yksin tuskin riittää. Tosin metsänomistajia ohjataan edelleen vanhanaikaisilla ohjeistuksilla, jonka johdosta vesivarantomme hupenevat ja sameutuvat samalla, kun metsän terve biodiversiteetti köyhtyy.

Rahan voima määrittelee edelleen tässäkin asiassa liikaa. Metsänomistajien tulisi hinnoitella puunsa korkeammaksi, ne ovat kultaakin arvokkaampia, mutta talousmahdit määrittelevät puukaupan niin, että metsänomistajilla e ole sananvaltaa, elleivät halua menettää tulojaan. Ja kas, taas raha… Kolme neljännestä Euroopan metsistä on talouskäytössä. Metsistä enää 4 prosenttia on alkuperäisessä tilassa.

Metsän järkevää käyttöä tulisi myös vaatia. Esim. nyt saattaa metsäyhtiö kaataa tukkipuuta kuitupuu käyttöön, johon kelpaisi läpimitaltaan pienempikin ranka. Tukkipuusta on maailman laajuisesti pulaa ja silti ei viitsitä (kallista, aikaa vievää tmv…) valikoida oikeaa ainesta oikeaan käyttöön. Hukkaamme kallisarvoista materiaalia toisarvoisiin kohteisiin!

Metsät ovat merkittävä jarru monen epäsuotuisan kehityksen hillitsijänä; ilmaston lämpeneminen, kuivuus, myrskyt, eroosio, hiilidioksidin sitominen ja toisaalta luomassa elämisen ehtoja: hapen tuotto, biodiversiteetti, marjat ja sienet, metsässä elävän nisäkäs- ja hyönteiskantojen selviäminen jne. Niiden olemassaolo saattaa olla hyvinkin meidänkin elinehtomme.

 

Yhteinen vastuu?

Jos me Suomessa hävitetään kaikki puu metsästä, voidaanko muut maat velvoittaa hoitamaan metsiään meidän hävittämän puun edestä?

Tuskin. Myöskään Suomalaisten ei pidä joutua hoitamaan muiden maiden metsähävikkiä heidän puolestaan, vaikka metsien säilyttäminen on meillä täällä Suomessakin erittäin tärkeää. Ei meilläkään ole varaa hakkuuttaa  samassa tahdissa, kun luonnon tuhot lisääntyvät. Metsähävikkiä voi olla tiedossa odotettua laajemmin, se toivottavasti huomioidaan kotimaassammekin.

 

Meidän kaikkien on varmistettava metsien kasvaminen ja säilyminen.

Huomaa, kaikkien. Hämmästelen, että Euroopan tasolla halutaan suitsia Suomen metsätaloutta, sensijaan että edellytettäisi Keski- Euroopassakin ennallistamaan hävitettyjä metsiä niin, että niidenkin maapinta-alasta olisi edes lähelle Suomen metsäpeitetteen määrää vastaava metsitys. Metsä peittää 37,7 prosenttia unionin pinta-alasta, ja unionin metsäalasta kaksi kolmasosaa keskittyy kuuteen jäsenvaltioon, joiden maapinta-alasta metsän määrässä on vaihtelua  (Suomi 72%, Ruotsi 66%, Saksa 31% , Espanja 29%, Ranska 28% ja Puola).   Suomessa metsää on maapinta-alasta noin 70%. Ei olisi kohtuutonta edellyttää sopimusta, jossa Suomi sitoutuu huolehtimaan, ettei metsän pinta-ala putoa esim. alle 65%:in ja muu Eurooppa vastaavasti sitoutuu huolehtimaan metsien määrän lisäämisestä 50%:iin. Jos tila loppuu kesken, pitää ottaa omat keinot käyttöön eikä mennä toisen karkkipussille, kun omat on jo hotkittu. Hyvänä huomiona on myös muistaa, että vaikka Suomi pinta-alaansa suhteutettuna onkin metsäisimpien maiden joukossa, on sen tosiasiallinen metsätilavuus vasta Euroopan 30. suurin, koko maailman pinta-alasta Suomen metsät kattavat 0,6%.

Entä jos lähtisimme ensisijaisesti varmistamaan metsien minimitasoa maittain ja jokaisen maan vastuuta maankäytöstään..?

Taksonomia-asetus on varmasti tärkeä, jotta järkevää metsänkäyttöä on mahdollisuus säädellä. Toteutus ei varmasti ole helppoa. Mutta yhtälailla, jos pidämme oikeana ohjata Brasilian metsänkäyttöä (heidän elinkeinon harjoittamisen edellytys, kuten metsänhoito Suomessa), voisi olettaa sen olevan mahdollista muuallakin. Kestämätöntä toimintaa ei pidä hyväksyä!

 

Metsän kasvamisen tutkiminen täytyisi suhteuttaa puun keski-ikään.

Mänty voi elää hyvinkin yli 300- vuotiaaksi, jolloin tarkastelu yhden elinajan verran on yhtä viisasta, kuin tarkastella ihmiskunnan kehitystä 80 vuoden ajalta ja tehdä kehitystyötä tämän ajan pohjalta. Nykyisten metsänkasvun lisääntymistilasto on tehty noin 100 vuoden ajalta; voisimmeko tehdä oikeasuuntaisia yhteiskunta- ja sosiaalisuunnitelmaa tmv. 26 vuoden seurantajaksolta, joka vastaisi ihmisiässä suhteutettuna vastaavaa tarkastelujaksoa? Kun otetaan tieteellisesti relevantti tarkastelujakso käyttöön, näyttäytyvät ihmisten ja toimiemme vaikutukset metsien olemassaoloon tyystin erilaiselta.

Metsien kasvun lisääntymisen tarkastelu (esim. Luonnonvarakeskuksen teettämä tutkimus) näyttää alkavan ajanjaksolta, jolloin ne onnistuttiin polkaisemaan hyvin alhaiseksi. Luonnollisesti kasvu on suurta, jos tämä hävikki on saatu kurottua (vai ollaanko vasta päästy vain lähemmäksi menetettyä…). Toisin sanoen: pudotetaan sinun palkkaasi ensi kuussa 60 % ja nostetaan kolmen kuukauden päästä 50%; tarkastelujaksosta riippuen palkkasi on noussut 50 % tai pienentynyt 10%. Melko erilainen tulos elämisen kannalta…

No, tilastot on tilastoja, hyvähän niitä on käyttää apuna, mutta älli pitää olla tehdessä kauaskantoisempia päätöksiä, tässäkin. Voihan se olla hyvinkin, etten kaikkea tietoa osannut tulkita oikein tai edes löytänyt, mutta näitä minä nyt jäin ihmettelemään…

 

Tehotuotantoa

Taloudellisista näkökulmista nykymaailman tehotuotanto on kauttaaltaan mahdollistanut kestämätöntä kehitystä. On antibiootilla kasvatettua lihatuotantoa, tehoviljelyä tuhoaineilla, laajoja metsien raivauksia viljelysten tieltä, veden hallitsematonta käyttöä jne. Kehityskulku kuormittaa aivan liikaa maapallon kestokykyä. Hyönteiskato on hälyyttävä. Maataloudella on oma osuutensa, mutta on hyvä huomioida, että Suomalainen maatalous painii aivan eri sarjassa globaalin massatuotannon rinnalla. Silti meidänkin on toimittava viisaasti.

Nopea kasvu ei aina ole paras kasvu. Metsänomistajat varmasti tietävät, että nopeasti kasvanut puu on höttöisempää, kuin hitaasti kasvanut. Siksi mm. fennoskandian hitaasti kasvaneet puut ovat kysyttyjä. Höttöisempi puuaines ja huonoon paikkaa suoritetut istutukset edesauttavat tuhojen syntyä. Bakteerien ja sienien merkitys puun symbioosissa on tärkeää. Tämän biomassan syntyminen edellyttää sellaisia tekijöitä, jotka kärsivät tämän päivän tehotuotannon keinoilla. Kuten meillä ihmisilläkin, bakteeristo määrittelee puun elinkykyä. Bakteeristo muokkaa ihmisellä jopa meille elintärkeitä viestintäentsyymejä, eikä kaikkea niiden merkityksestä vielä tiedetäkään. Koska puun elinikä on valtavan paljon pidempi, kuin ihmisen, näyttäytyy sen köyhtynyt biofilmi vasta satojen vuosien päästä.

On erinomaista, että metsänhoidollisesti istutetaan kaadettujen tilalle uusia, tämä onkin vähintä, mitä tulisi tehdä. Tosin tällä hetkelläkin jopa Suomessa on vähentynyt merkittävästi vanhan ”täysikäisen” puuston määrä. Metsätalous tuottaa ”porsaita, joita myydään lihoiksi ja emosiat vähenee”… Puustoa lisätään valitettavasti edelleenkin liian yksipuolisesti, tehden puupeltoja. Tämä mahdollistaa tuhohyönteisten leviämisen, kuten kirjanpainajakuoriaisen laajamittaiset tuhot Euroopassa ja myös eteläisimmässä Suomessa ovat osoittaneet. Ilmaston lämpeneminen vaikuttaa puulajien selviämiseen. Luonnon mukainen kasvu mahdollistaa kasvun todennäköisimmin niille yksilöille, joilla on elinedellytykset kyseisellä alueella, toisin kuin ihmisen istuttamille taimille. Taimet saattavat olla aivan eri alueen kasvuoloista ja istutuspaikka näin ollen epäsuotuisa. Ihminen viisauksissaan istuttaa ne epäedulliseen paikkaan, kuten Saksan kuusituhoille kävi.

 

Toivon todellakin, että meillä on viisaita ihmisiä päättämässä asioista ja kokonaisuus otettaisiin päätöksiä tehdessä vahvasti esille. Minähän olen vain asiasta kiinnostunut maallikko, jonka korviin ja silmiin on sattunut viisaampien kertomaa ja kirjoittamaa, johtaen edellä mainittuun nostoon 😊

+1

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu