Elämän tarkoitus on käpertyminen
Elämän tarkoitus on käpertyminen turvallisuuden tunteeseen. Tämä tarkoitus ilmoittaa itsensä ihmiselle ainakin muutamalla tavalla.
Uskoon tulo, kääntymys, ”uudestisyntyminen”: tarkoitus on ”pelastua” eli päästä jumalan yhteyteen ja pysyä siinä, turvassa.
Rakastuminen: tarkoitus on kääntymys rakastetun puoleen, päästä rakastetun yhteyteen ja pysyä siinä.
Poliittinen tai ideologinen kääntymys voi olla sukua edellisille, ja seuraavallekin.
Viha: yhteys ja sidonnaisuus vihan kohteeseen on tärkeää, samoin oman vihan rakastaminen ja käpertyminen tuttuun ja turvalliseen tunteeseensa. Vihollinen on tarpeen.
Kun elämään ilmestyy ”henkisenä heräämisenä” ihmisyksilön ylittävä Tarkoitus, ihmispolon valintojen piiri supistuu, tahdonvapaus kutistuu ja polosta tulee alentuneesti syyntakeellinen, jopa oikeustoimikelvoton.
Kääntyminen tai rakastuminen on ihanaa ja viha ”voittamatonta”, mutta ne tarkoittavat kääntymistä pois vapaudesta, vähempään vapauteen, turvan löytämistä.
Turva eli elämän Tarkoitus on uhka vapaudelle, kuin obsessio ja fiksaatio.
Suosittelen, että et löydä elämän Tarkoitusta muuten kuin väliaikaisesti. Tyydy elämän merkitykselliseksi kokemiseen – jos voit.
Hämärästi muistuvat tuosta mieleen Dostojevski ja Fromm, mutta en nyt ehdi miettiä enempää, koska Amerikassa ilta hämärtää ja suorat musiikki- ja urheilulähetykset alkavat.
Ilmoita asiaton viesti
Aivan: käpertyä tyhjänpäiväisen huippu-urheilun ääreen…
Ilmoita asiaton viesti
Joo! Ja Frommin ”Escape from Freedom” käännettiinkin ensin väärin ”Vaaralliseksi vapaudeksi”.
Vapautta rajoittavat mainitsemieni lisäksi addiktiot ja riippuvuudet. Ne voinee ymmärtää myös laajasti niin, että niihin lukeutuu myös tuo huippu-urheilun vahtaamiseen ”käpertyminen”. Se taitaa olla harmittomampaa kuin esim. läheisriippuvuus.
Ilmoita asiaton viesti
Olisiko kysymys näkymättömistä säikeistä, joilla rakentaa turvallisuuden nojaamalla ulkoisiin tekijöihin. Kun rakentaa sisäisen turvallisuuden, hyvän itsetunnon, vapauden tunteella ja vapaudella ei ole muuta rajaa kuin ihmiselämä sinänsä.
Sosiaalisena olentona ihminen luo elämänpiirin, jossa on yhteydessä muihin ihmisiin ja yhteiskuntaan (nykyään). Aluksi tuo elämänpiiri tulee ihmiselle luonnostaan perheenä ja sukuna, mutta aikuisen iän myötä kypsyessään voi alkaa huomata itsenäistymistä jo senkin vuoksi, että tuo alkuperäinen perhe ja suku saattaa ympäriltä kadota. On pakko alkaa varata omiin jalkoihin elämässä aikuisena ihmisenä.
Ilmoita asiaton viesti
Vapauden hupenemisesta vielä. Onko vapaus joskus hivuttautumassa utopiasta kohti dystopiaa?
Ilmoita asiaton viesti