Jumalasta

Minkä pseudonyymi tai peitenimi on ”jumala”? Vai onko tuo toiminimi ihmispolon heteronyymi?

Jumala” loi eräälle pikkuplaneetalle – kuin jollekin pieksämäelle – ihmisen. Se oli moka. Se koitui planeetan elonkehän turmioksi. Ja jos jumala loi ihmisen, tuhoaako myös?

Toisen tarinan mukaan planeetalle ilmaantunut ihminen loi jumalan, omaksi kuvakseen. Syntyi jumalankuvatus. Oli sekin moka.

Sinäkö loit mun, vai sinut ihmisen kaipuu”, pähkäili Aaro Hellaakoski. Sitten tulee ihmispolon pelosta kumpuava toive ja halu uskoa.

Tekojumala oli myös näköisjumala, enemmän tai vähemmän antropomorfistinen. Luomus oli kuin R. L. Stevensonin tohtori Jekyll ja Mr. Hyde: sekä hyvä että paha; olento, joka on itsensä kanssa ristiriitainen ja ei-identtinen.

Sigmund Freud kirjoitti: ”Jokaisessa ihmisessä on kellari jossa ulvoo susilauma ja ullakko jossa laulaa enkelikuoro.” Ulvooko Raamatun jumalassakin? Ja jos jumala on myös Hyde, mihin enää tarvitaan perkelettä? Jumala ihmiselle susi?

Jumala” määräsi ihmisiä rikoksiin ihmisyyttä vastaan, kansanmurhiin, kuten ns. Vanha testamentti todistaa (esimerkiksi 5. Moos. 20), sekä ripusti poikansa ristille, kuten kertoo Uusi testamentti. ”Ette saa jättää jäljelle mitään, ette ainoatakaan elävää olentoa.”

ONKO jumala olemassa vai ei? TÄYTYYKÖ (hyvän) jumalan olla olemassa? SAAKO (paha) jumala oleskella olemassa (tai edes ”olemassa”)? Onko jumalan olemassaolo jonkun tai jonkin tahdosta tai uskosta riippuvaista, satunnaista tai väliaikaista? Kun ihminen poistuu kuvasta, poistuuko myös ihmisen luoma kuvatus?

Kusiko ihminen itseään silmään? Vai kusiko jumala?

Leikin joskus, että jokin jumala (minkähänlainen?) eksisteerailisi. En ehkä voisi juurikaan vaikuttaa siihen, miten se suhtautuisi minuun. Mutta miten minä suhtautuisin tuohon tahoon? Pelkäisin ja rakastaisin sitä, kuten joku Luther komentaa? Palvoisin tai ”palvelisin”, kunnioittaisin, kieltäisin, kiroaisin, uskoisin siihen, uskoisin sitä? Häh?

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu