Olen suistunut luokista
En ole selvillä luokka-asemastani.
Olen lähtöisin keskiluokasta, mutta en samastu tuohon luokkaan. Olen pudonnut isäni luokka-asemasta. Olen siis epäonnistunut, luuseri. Olisinpa edes jäänyt luokalleni.
Opiskelin pitkään yhteiskuntatieteitä mutta ei minusta valmista tullut, eikä paljon mitään muutakaan. Työskentelin sekä keskiluokkaisissa että työväenluokkaisissa tehtävissä, ”ammateissa”, vailla virallista tai muodollista ammattitaitoa (mutta joskus olin aika hyvä töissäni). Työhistoriani on risainen, ja työttömyyttä on ollut yli oman tarpeen. Eläkkeeni ovat nyt kaikkiaan noin 900 euroa kuussa, ja köyhäksi minut virallisesti luokitellaankin.
En siis kuulu keskiluokkaan enkä työväenluokkaan. Mutta onhan minulla yhteyksiä ylempään keskiluokkaan kuuluviin kunnon ihmisiin…
Myös luokkatietoisuuteni on epäselvä, risainen ja ristiriitainen. Vasemmistoa äänestelen.
Joskus minua on pidetty ”vapaasti leijuvana intellektuellina”, sosiologi Karl Mannheimin sanoin. ”Leijuntani” on kuitenkin ahdistunutta räpiköintiä pikkuporvarillisuuden häkissä, ja älykkönä olen kuin kuka tahansa kaljakuppilan pöydässä kuultu nokkela sanailija.
Sosiologit kai sanoisivat luokka-asemaani ristiriitaiseksi tai epäselväksi. Itse käytän luokka-asemastani ilmaisua ”luokista suistunut”.
”Taas yksi sosiologian opinnot keskeyttänyt kelottunut törökki, joka vinkuu kun kelakortissa ei ole enää luottoa.” Kirjoitti minusta Kari Hotakainen (Ihmisen osa 2009).
Hyvä kirjoitus. Ja tärkeä puheenvuoro jo sen takia, että 2000-luvulla syntyneiden kohdalla vanhempiensa taloudellisen varallisuuden omalla työllä saavuttavien/ohittavien osuus ikäluokasta on selvästi pienempi kuin 1950-1990 syntyneiden.
Taloudellinen status on tietysti vain osatekijä luokka-aseman määräytymisessä. Koulutus-ulottuvuudella naisten suhteellinen asema on parantunut ja tulee paranemaan huimasti.
Itse uskon että ”luokasta suistuminen” on osa vanhan luokkayhteiskunnan hajoamista ja muuttumista.
Ilmoita asiaton viesti
Mihinkä sen luokka-aseman perustaisi? Luokkateoreetikoita on vaikka pilvin pimein. Ehkä suomalainen J-P Roos tavoitti 1980 -luvulla elämäntapojen avulla osuvan luokkakuvaksen.
– Sen haittana oli toki sosialisaatiosidonnaisuus. Outo termi, mutta kyllä elämäntapamme syvimmältään määräytyvät varhaisessa kehitysvaiheessa.
Toisaalta marxilaiset, sinänsä terävät luokkaerittelyt kaipaisivat totaalisen rukkauksen: tuotantovoimien kehitys on ne ainakinn toistaiseksi selättänyt. Bourdieu ankkuroituu myös tuonne.
*** ****
Kyllä ihmiset johonkin luokkaan ankkuroituvat edelleen, mutta tarvitseeko luokan jäenyys tiedostaa? Nykyaikana kun sitä tietoisuuutta niinn korostetaan.
– Mielestäni luokka-aseman määrittelyn on ankkuroiduttava yleisempään teoriaan. Sillä ei ole väliä, tiedostetaanko asiaa vai ei. Mutta kun se yleinen teoria joka eläisi ajassa mutta myös aikojen ylitse… ehkä se ei ole tuloillaan.
*** ****
Täytyy tutustua noihin ”mainoksiin”. En ollut ikäni vuoksi mukana ”kuuskytlukulaisuudessa”. Te edustitte jo vanhoja pieruja silloin. Mutta mutta Assilla oli kivat bileet jnse….
– Elämänkertakuvaus on kenties aika räväkkää ja konkreetttia, katsotaan sittemmin.
Ilmoita asiaton viesti
Tutustuin kursorisesti tuohon Hullua hurskaampi -teokseenne. Taidettiin julkaisijan puheissa vihjata, ettei se ole oikeastaan lukijalle kirjoitettu.
Jos ajattelemme että matka on itsessään tarkoitus eikä päämäärä, niin luokittelisin tuon etsivän sielun matkakumoukseksi. Lykkyä tykö ja Herran siunausta tuleville poluille.
Ilmoita asiaton viesti