Elämä vessapaperisuomessa

Jostakin syystä suomalaiset ovat viime viikkoina hamstranneet vessapaperia. Joskus hyllyt ammottavat tyhjänä, joskus on kauppaketjun halpispaperia vielä jäljellä. Nyt sekin kelpaa jopa paremmistolle, niin johtajille kuin kunnallisvaltuutettujen rouvillekin. Hädässä hätä voidaan hoitaa ilman kaupan kalliimpia merkkituotteitakin.

Tavallinen kansalainen on tietenkin huolissaan siitä että mitä seuraa, kun jotkut yhteiskuntamme tärkeimmät takapuolet joutuvat tyytymään tavallisesti köyhälistön käyttämään paperiin. Tekeekö se päättäjistä ärhäkkäämpiä ja kärsiikö palvelutaso? Ehkä joskus tulevaisuudessa joku vääntää gradun siitäkin aiheesta.

Rahvaan käyttämän paperin käytöstä saattaa pahimmassa tapauksessa tulla myös terveydellisiä seuraamuksia. Tämä ei ole missään tapauksessa toivottavaa nyt, kun terveydenhuolto on muutenkin kovasti kuormitettu. Hoitojonoon ei kaivata yhtään takapuoltaan aristelevaa yhteiskunnan tukipylvästä sukulaisineen. Saati sitten että he ohittaisivat jonon.

Yksi asia on kuitenkin varma. Vaikka Uusimaa eristettäisiin, niin vessapaperirekkojen kulkua sinne ei rajoitettaisi. Siellä on valtakunnan arvokkaimmat takapuolet, eikä alan tuotantoa ollenkaan. Uusimaa on pitkälti vessapapeririippuvainen muusta Suomesta. Parhaiten arvonsa tuntevat ovat ehkä käyttäneet ulkomaisia papereita välttyäkseen kulttuurishokilta ulkomaille matkustaessaan.