Helluntai tuloo, olekko valamis?

Jossain Pohjanmaalla oli kerran ison talon poika joka piti silmällä yhden toisen, myöskin melkoisen manttaalin omaavan talon tytärtä. Tyttö ryökäle ei vain päästänyt poikaa talvella kamariin eikä luvannut päästää kesällä aittaankaan.

Poika mietti ja mietti, että miten murtaisi tytön vastarinnan. Lopulta hän päätti keväällä laittaa kaiken yhden kortin varaan. Hän meni tytön kotitaloon ja sanoi, että helluntaina sitte mennähän kihiloohin.

Se oli naula joka veti, ja tytön kamarin ovi aukeni, koska isäntäväelläkään ei ollut mitään sulhasta vastaan. Nykyään sinä viikonloppuna vietetään kaatuneitten muistopäivää.

Sulhasmies piti lupauksensa,  kihlajaiset järjestettiin ja komiat olivatkin. Vähän nujakointia vieraitten kesken tietysti oli, kuten sahtikesteissä tapa vaati. Mutta huonothan ne sellaiset kihlajaiset ovat jos ei kenelläkään edes mustaa silmää ole niistä kotiin tuomisina.

Syksyllä sitten viljankorjuun jälkeen olivat häät. Kaikki meni ihan perinteisen kaavan mukaan kuitenkin niin, että vallesmannikin sai kutsun häihin. Ihan vain varooksi, sanottihin. Kaikki meni kuitenkin hyvin, varsinkin kun kylän lapsenpäästäjän tarkka silmä huomasi morsiamesta, että talvella on taas ainakin yhdet pullakahvit tiedossa.

Hyvää helluntaiviikkoa, älkääkä nyt sitten pilatko hellujanne huiputuksilla.

 

 

kaunaherra
Sitoutumaton Pello

Olen vuonna 1947 syntynyt elämän ja työn prosessien moniottelija. Vanhentunut päivän kerrallaan, jatkan samaan malliin. Jos joku löytää kirjoituksistani jonkun mielipiteen niin se on omani.
*Siunattu se joka ei mitään odota, koska hän on varmasti saava sen*
mualaispoeka at gmail.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu