Ilo, tunnetko?

Almanakassa on joukko nimiä joita ei ole kovinkaan monella. Yksi niistä on Ilo. Tunnen yhden Ilon, enkä toista ole koskaan missään tavannut. Enkä tiedä että onko edes olemassa. Luultavasti kuitenkin on.

On oikeastaan yllättävää, että Iloja ei ole enempää. Tuntemani Ilo on perheen esikoinen, ja luulisi että ihmiset siinä tilanteessa mieluusti antaisivat lapselle nimen Ilo, mutta näin ei ole. Tuntemani Ilo on miespuolinen henkilö.

Nimiä ei ainakaan nykyään anneta enää juurikaan mihinkään tunnetilaan liittyen. On muotinimiä, joita annetaan koska niitä on muillakin. Muoti on tunnetusti asia joka vaihtelee. Nykyään annetaan usein nimiä joilla ei näe juurikaan yhteyttä suomalaisuuteen tai suomen kieleen.

Aina on kuitenkin heitä, jotka eivät muodin perässä kulje. Vuosikymmenten mittaan on politiikassakin ollut näkyvillä paikoilla henkilöt Ele ja Harras, eikä kumpikaan nimistä ole koskaan ollut niitä läheskään yleisimpiä.

Ilon vastapainona en ole koskaan kuullut nimestä Suru. Voisi kuvitella, että esimerkiksi suurina nälkävuosina joku olisi tuntenut surua siitä että lapsi syntyi sellaiseen maailmaan. Saattoi näin ollakin, mutta nimenantoon asti ei tunne jalostunut.

Turhapuro-elokuvissa vuoristoneuvos Tuura riemuitsi useampaan kertaan, että tämä on ilon päivä kun hän luuli päässeensä eroon vävystään. Koska vävy oli kuitenkin nimeltään Uuno, niin Tuuran kommentti sai pysyä tuossa muodossa. Jos nimi olisi ollut Ilo, niin käsikirjoittaja olisi joutunut muotoilemaan toisenlaisen repliikin. Nimillä on väliä.

 

 

 

kaunaherra

Olen vuonna 1947 syntynyt elämän ja työn prosessien moniottelija. Vanhentunut päivän kerrallaan, jatkan samaan malliin. Jos joku löytää kirjoituksistani jonkun mielipiteen niin se on omani. *Siunattu se joka ei mitään odota, koska hän on varmasti saava sen* mualaispoeka at gmail.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu