Kivijalkakauppa – siellä yrittäjä

”Tuen paikallista yrittäjää, asioin kivijalkakaupassa”.  Laitoin naamakirjan profiilikuvaan kehyksen jossa on tuo teksti. Mistä ja milloin lienee  koneelleni sellainen kuvakehys tullut. Oli siellä paljon muitakin, mutta tuo tuntui tähän hetkeen omimmalta.

Teksti sai minut miettimään, että missähän kaupassa niitä valmiita kivijalkoja oikeasti myydään. Tarvikekauppoja kyllä tiedän, mainoksiakin sellaisista löytyy postilaatikosta harva se viikko. Hartiapankkirakentajien sesonki käsillä, miksei muidenkin.

Kivijalan tekeminen irtotavarasta on poikavuosilta (alle 18 v) tuttua hommaa. Useimmiten olin betonimyllyllä lapiomiehenä, mutta yhdellä työmaalla pääsin ”junttamieheksi”. Yleinen tapa oli, että poikaset laitettiin myllylle ja kokeneemmat miehet muihin hommiin.

Betonikärryn työntäjät valikoituivat riskeimmiksi katsotuista miehistä, jotka saattoivat vuorotella. Itse kokeilin huvin vuoksi kerran sitäkin miltä se tuntuu. Lastin sain kyllä vietyä perille, mutta ei tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia myöntää, että se ei ole alle 60-kiloisten rääpäleitten hommaa.

Junttaaminen vaati käsi- ja hartiavoimia, ainakin jos sen teki kunnolla ja pakkohan se oli tehdä. Siihen aikaan laitettiin pieniä kiviä valun sekaan. Niitä oli kerätty joskus ennakkoon sitä tarkoitusta varten ja ne juntattiin betonin seassa kivijalkaan. Rautoja ei silloin käytetty. Syntyi kirjaimellisesti kivijalka.

Kun antaa pohjantekourakan jollekin firmalle tai työryhmälle, niin valmiin kivijalan kyllä saa, mutta se on paikan päällä tehty. On olemassa erilaisia tiiliharkkoja, joista kivijalan voi myös muurata mutta se työ vaatii laastintekijän ilman kiviä ja junttaamista.

Joskus sattuu niin ikävästi, että rakennus kivijalan päältä tuhoutuu tulipalossa. Silloin sanotaan, että rakennus paloi kivijalkaan. Olen kuullut, että joskus on rakennettu uusi talo vanhan kivijalan päälle. Kovin yleistä se ei taida olla, enkä tiedä sallivatko nykyiset rakennusmääräyksetkään sitä.

Kaiken edelläolevan jälkeen täytyy sanoa, että meillä useimmat kivijalkakaupasta tehdyt ostokset ovat nykyään ruokaa. Eikä ruokakaupasta saa edelleenkään valmiita kivijalkoja. Kiviset ja Soraset saattaa cd-hyllystä sentään löytyä, mutta eivät ne kyllä kivijalasta käy. Eikä niitä syödäkään viitsi.

 

 

 

 

kaunaherra

Olen vuonna 1947 syntynyt elämän ja työn prosessien moniottelija. Vanhentunut päivän kerrallaan, jatkan samaan malliin. Jos joku löytää kirjoituksistani jonkun mielipiteen niin se on omani. *Siunattu se joka ei mitään odota, koska hän on varmasti saava sen* mualaispoeka at gmail.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu