Mämmi on ämmi ämmällä
Pääsiäisen pahalainen tulossa. Kaupoissa on jo ajat sitten ollut tarjolla mämmiropeita, sekä pieniä pyöreitä rasioita niille jotka eivät muuten osaa rajoittaa tuon herkun syöntiä. Tai ehkä lapsia varten. En ole ostanut, kumpiakaan. Minulle riittää muna aamuisin 365 päivänä vuodessa, joten minulle elämä on yhtä pääsiäistä, kärsimystä.
Urheilussa ja kehonrakennuksessa sanotaan joidenkin käyttävän mömmöjä. Mämmi ei tietenkään ole mikään mömmö, vaikka maineikas entinen kilpahiihtäjä Juha Mieto on kertonutkin olevansa sen suurkuluttaja. Sitä en muista kuulleeni, että oliko mämminkulutus yhtä suurta hiihtäjän aktiiviaikoina.
Mitä tulee otsikon ämmiin, niin jotkut käyttivät ainakin ennen isoäidistä sitä nimitystä. Halveksuvassa mielessä sitä käytetään vieläkin miltei kenestä tahansa naisihmisestä. Äitini äiti oli käyttökielessä mummu, isäni äiti mumma. Kovasti ämmäpainotteisia siis nekin nimitykset. Isoisät olivat äijiä.
Mämmi ei kuulunut lapsuuteni ruokiin, oli sitten pääsiäinen tai ei. Kotona sitä ei tehty eikä kaupasta ostettu, lieneekö korpikylän kaupassa ollut edes myynnissä moista luksusta. En ainakaan muista nähneeni. Tarkkaan ottaen en tiennyt koko mäskin olemassaolosta ennenkuin kuulin siitä jostakin, varmaankin radiosta.
Mämmi on ämmi ämmällä, mutta mun mummoni muni mun mammani, mummoili Raittisen Jussi aikoinaan. Voitti sillä euroviisukarsinnankin. Se oli varsin ämmäinen biisi ilman mämmiäkin.
Makujen mukaista laskeutumista pääsiäisen ajan viettoon kaikille.
(13) Jussi Raittinen & The Boys – Metsämökin tonttu (1974) – YouTube
Ei sentään viisukarsintaa, vaan Syksyn Sävelen!
Muuten mummusta ja mämmistä. Isoäitini teki pääsiäismämmin itse, ja hyvin perinteisesti tuohiropeeseen. Lopputulos näytti minusta lähinnä epäilyttävän törttöiseltä, enkä muista pitäneeni mämmiä erityisen herkullisena.
Mummo on ollut haudassa yli neljäkymmentä vuotta, ja tänä aikana olen oppinut pitämään mämmistä. Pääsiäiseen on nyt muutama päivä, mutta olen popsinut teollista pahvirovemämmiä jo aika monta annosta. Tavaraahan alkoi tulla kaupan einestiskiin oikeastaan heti, kun runebergintortut oli nautittu. Näin sitä mennään sesongista toiseen!
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos oikaisusta, näin sitä vanha erehtyy. En kuitenkaan korjaa aloitustekstiä, koska katson että sellainen on raukkisten hommaa 😉
Minulle on jäänyt sellainenkin muistikuva, että jotkut ulkomaalaiset olisivat nähneet suomalaisten syövän mämmiä, ja käynnistäneet ruoka-avun tuonnin Suomeen kun luulivat ihmisten syövän ulosteitaan. Totta vai tarua, siihen en ota kantaa.
Ilmoita asiaton viesti
Minulle taas kävi niin, että… tutustuin mämmiin lapsuudessani jo kotona. Eihän toki pohjoissavolainen kirkonkylä niin syrjässä ollut etteikö mämmi olisi ollut tunnettu. Eri asia oli sitten tykkäsinkö siitä. Vanha kunnon kansakoulu opetti tykkäämään. Taisi olla kolmas tai neljäs kouluvuosi menossa kun tätä herkkua tarjottiin kouluruokana. En kehdannut olla syömättä kun koko muukin luokka söi. Se teki minusta mämmin ystävän. Tosin ei niin suurta ystävää kuin hiihtomies Mieto on, mutta ystävän kumminkin.
Ilmoita asiaton viesti
Olen minäkin joskus aikuisiällä sitä muutaman kerran syönyt, ja jos on kova nälkä niin on se silloin kai hyvääkin. Varmaan tottumiskysymys, mutta kovin sokerista se on.
Se hyvä puoli siinä on, että elimistö säästyy värjäysoperaatiolta toisin kuin vaikka kasviksia syödessä.
Ilmoita asiaton viesti
Olin Tallinnassa ekskursiolla syksyllä 1974. Eräs sikäläinen nuorukainen, johon tutustuimme, vei meidät Tallinna Kaubamajan alakerrassa sijaitsevaan nuorten kapakkaan, jonne pääsimme pitkän jonon ohi lahjomalla portsarin purukumeilla.
Seinälle kiinnitetystä TV:stä tuli Syksyn Sävelen tulosten julkistamisohjelma ja jo ennen tulosten julkistamista paikalliset eestiläiset löivät vetoa, että Jussi Raittinen tulee voittamaan. Niinhän siinä sitten kävikin. Muutoinkin tuntui siltä, että he tiesivät Suomesta siihen aikaan enemmän kuin me itse ja puhuivat jopa stadin slangia. Kun ihmettelin, ettei täyteen pakatussa paikassa ollut lainkaan venäläisiä meille kerrottiin, että eivät he uskalla tänne tulla. Saisivat heti turpaan.
Ilmoita asiaton viesti
Olin syksyllä -74 Turussa rättitehtaalla linjanhoitajana ja aloittelin ensimmäistä avoliittoani. Ei tullut siitä kumppaninsta minulle muninutta mammaa.
Ilmoita asiaton viesti