Mitä ihmettä se rakkaus oikein on?

Oma käsitykseni on, että jos joku sanoo rakastavansa minua, niin hän on hyvin huumorintajuinen henkilö ja kertoo vitsin, tai sitten hänen sielunmaisemassaan on huolta herättävää liikehdintää. Melko usein tuollainen johtaa yhteiseen arkielämään puolisoina, ainakin sen jälkeen kun on päästy sopuun siitä miten päin vessapaperirullan tulee telineessään olla. Jos siitä ei sopua synny ei kannata papin eteen vaivautua oli sielunmaisemat millaiset hyvänsä.

Aatamilla ei maailman ensimmäisenä ihmisenä elämän alkuajat olleet kummoiset. Hänet heitettiin tuosta vain kaikkine himoineen ja haluineen tähän maailmaan selviytymään, eikä edes omenia saanut syödä. Päätöksentekijä kuitenkin korjasi erheensä nopeasti lähettämällä Eevan kaveriksi, jolla oli sitten omat tarpeensa. Sattuuhan niitä päättäjillekin mokia.

Yhteistä heille oli, että minkäänlaista sielunmaisemakartoitusta ei tarvinnut tehdä, koska valintamahdollisuutta ei ollut. Toimituksen lähettäjän saatteessa Aatamille luki tiettävästi savon murteella, että siinä sulle Ieva, alakakeehan lissääntyä. Eihän Aatami lukea osannut, mutta luontoa silmäiltyään hän otti puuta hakkaavasta tikasta mallia ja kohta alkoi Kainia ja Aapelia pukkaamaan.

Joskus arkielämän rakkaus saattaa tuotteistua. Eräs isäntämies ihastui naimisiin mentyään harmaaseen Fergusoniin, jota kutsuttiin kultamahaksi, koska sen moottori oli pinnoitettu kultaa muistuttavalla värillä. Hän myös osti ihastuksensa ja vietti aikaa paljon enemmän sen kuin nuorikkonsa päällä.

Sen eron isäntä vaimon ja traktorin välillä huomasi, että harvakseltaan vaimon päällä käymällä hänen vatsansa alkoi turpoamaan ja jonkin ajan kuluttua syntyi aina uusi tulevaisuuden veronmaksaja. Traktorin päällä taas voi työskennellä vaikka kuinka ahkerasti niin silti se oli aina samanlainen kultamaha. Rakkaus voi siis olla kulta ja maha, tai kultamaha. Asia on selvä ilman direktiivejä ja pyöreän pöydän neuvotteluita.