Se on sitten potkupalloa
Suomen osalta aloitus tänään, vastassa Tanska. Jos Tanska ei tätä voita, täytyy tanskanmaalla olla jotakin mätää, noin historiallisessa katsannossa ainakin. Tanskan suurista menestysvuosista on jo aikaa ja pelaajat vaihtuneet, joten saattaahan suomipojat yllättääkin.
Saatan katsoa tämän ensimmäisen ottelun, sitten varmaan seuranta jää satunnaiseksi. Potkupallon arvokisoja alan yleensä seurata tarkemmin vasta sitten kun aletaan pelata ratkaisupelejä. Silloinkin pitää pelin lähetysajan olla inhimillinen. Muihin ei kiinnostus riitä.
Suomen joukkueessa on liki puolet pelaajia, jotka erään poliittisen puolueen kriteereillä ovat nimensä perusteella saaneet täältä asunnon menemällä jonon ohi. Ei hätää, ihan suomalaisia ovat ja antavat varmasti täyden työpanoksen kentällä ollessaan.
Hyvä kuva! Sen verran on oltava futiksesta jyvällä, että tietää Alhon ja Soirin olevan etnisesti ei-ikisuomalaisia. Ja onhan listalla useita Suomessa syntyneitä pelaajia, joiden nimet tosin viittaavat ruotsin tai esimerkiksi saksan kieleen.
Tästä pääsenkin suosikkiaiheeseeni, Islannin jalkapallomaajoukkueeseen. Onneksi se etninen sulkeisosasto ei tällä kertaa päässyt mukaan! Äijät ovat kuin samasta muotista, ja kaikkien nimet tyyppiä ”-son”. Missä diversiteetti, missä suvaitsevaisuus, missä monikulttuurisuus? Välkomna till 2020-talet, isländska r*sister!
Ilmoita asiaton viesti
Kuten kerroin, seuraan huonosti jalkapalloa, mutta muistan lukeneeni että asukas- ja harrastajamäärään nähden Islannin maajoukkue on menestynyt hyvin. On siellä hiihtäjäkin joka mahtuisi heittämällä Suomen maajoukkueeseen, tosin harjoittelee pääasiassa Norjassa.
Ilmoita asiaton viesti
Vanhaan ”hyvään” aikaan (80-luvulla?) muistan katsoneeni matsia, jossa joka ikisen suomalaisen sukunimi päättyi nen.
Ilmoita asiaton viesti
Nen-päättyvät sukunimet ovat suomalaista aatelia 🙂 Nykyään rahvas on vallannut markkinat, kuten huomaamme. Muistan kyllä lukeneeni kotkalaisesta Arto Tolsasta joka taisi olla ensimmäinen tai ainakin ensimmäisiä suomalaisia jalkapalloammattilaisia joskus 1970-luvulla.
Sittemmin ovat tulleet Jeremenkot ja monet muut joista en sen enempää tiedä.
Ilmoita asiaton viesti
Vielä vanhempaan ja siten ”loogisesti” parempaan aikaan maajoukkueessa pelasi ruotsinkielisiä taitureita, eikä edes Itä-Suomessa heihin suhtauduttu perussuomalaisesti änkyröiden: Lars Näsman, Tommy Lindholm, Kaj Pahlman.
Ilmoita asiaton viesti
Sinulla on hyvin nimet muistissa. Näsmanin muistelen olleen maalivahti ja Kai Pahlmanin banaanipotkusta olen lukenut varmaan jostain viikkolehdestä. Lindholm ei sano minulle oikein mitään, mikä vähäisellä seuraamistasollani ei ole ihme.
Nuo pelaajat olivat varmaan lukeneet vapaaehtoisen ruotsin 🙂
Lapin Kansan uutisoinnista muistan Jarmo Ilolan pelanneen maajoukkueessa, mikä oli tietysti maakunnallisesti merkittävä uutinen. Tosin wikipedian mukaan edustuskertoja tuli vain yksi.
Ilmoita asiaton viesti
”Sinulla on hyvin nimet muistissa.”
– Niin… kun yhdet kilpailevat paremmuudesta tyhjänpäiväisyydessä ja toiset muistavat heidän nimensä vielä puolen vuosisadan kuluttua, niin kysymyksessä lienee tyhjänpäiväisyyden (vähintään) toinen potenssi?
Lindholm lähti Turkkiin Besiktas-seuraan ammattilaiseksi, mikä oli aikoinaan iso juttu.
Ilmoita asiaton viesti
Itse seurasin aikoinaan yleisurheilua melko tarkasti, kunnes se Ruotsiin muuton yhteydessä vähän hiipui. Siellä se ei ollut silloin viisi vuosikymmentä sitten niin iso juttu, oli oikeastaan vain Ricky Bruch joka kävi lähes joka päivä heittämässä kiekkoa maailmanennätyksen toivossa.
Kertoivat kentällä olleen heittorinki joka nurkassa, niin että voi aina heittää sopivaan tuuleen. Tuloksen virallistamista varten oli mukana yksi 40-50 metriä heittävä kaveri tekemässä toisen tuloksen. Näin lehdet silloin kertoivat.
Ilmoita asiaton viesti
Kuten huippu-urheilussa yleensäkin, pyrkimyksenä on olla paras jossakin TYHJÄNPÄIVÄISESSÄ.
Ilmoita asiaton viesti
On totta, että ihmiskunnan tulevaisuutta ei ratkota jalkapalloa pelaamalla. En tosin osaa sanoa että pitäisikö sitä edes yrittää ratkaista.
Jalkapallo kuitenkin työllistää maailmanlaajuisesti paljon ihmisiä pelaajina, valmentajina, huoltajina ja olutpanimoiden työntekijöinä. Ihmisten ja olutkuormien liikkuminen on sitten se ympäristöä saastuttava tekijä.
Sitten vielä jotkut keräävät tapahtumien voitot. Bisnes rules!
Ilmoita asiaton viesti
Kun katsoo haastatteluja ns. urheilu-uutisissa, niin höperyys rules, kvasisankaruus …
Ilmoita asiaton viesti
”Kun katsoo haastatteluja…”
– Älä tyydy katsomaan haastatteluja, vaan kuuntele niitä! Mitä lausuikaan jääkiekkoguru Jukka Jalonen arvioidessaan maajoukkuepuolustaja Olli Määttää: ”Hieno pelaaja, hieno ihminen.”
Urheilu saattaa asenteellisen tarkkailijan silmissä näyttää polvihousupoikien sähläämiseltä, mutta sillä on muitakin tasoja.
Ilmoita asiaton viesti
Heh, mä nautin kyllä itse kilpailujen jännityksestä mutta haastattelujen ajaksi panen usein äänen nollille. Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin epäonnistuneen urheilijan pakollinen haastattelu, jossa tosiaankin tyhjänpäiväisyydet lentelevät.
Seppo Rädyllä oli kuitenkin oikea asenne.
https://www.youtube.com/watch?v=SOTxDF_gtDA&t=6s
Ilmoita asiaton viesti
Hmm, ehkä niin, mutta tokkopa se paljonkaan jalompaa on olla paras saman kommentin toistamisessa yhä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan… Tosin Gröhnillä on tämänkin paremmuuden suhteen eräs ansioitunut turkulainen kilpailija…
Ilmoita asiaton viesti
Niin, monet suomalaiset ovat kuitenkin pohjimmiltaan hyvin kilpailuhenkisiä 😉
Ilmoita asiaton viesti
Sveitsin joukkue: Sommer, Elvedi, Schar, Akanji, Mbabu, Xhaka, Freuler, Rodriguez, Embolo, Shaqiri (Zakaria 66), Seferovic, Mvogo, Omlin, Widmer, Vargas, Zuber, Sow, Fassnacht, Benito, Mehmedi, Gavranovic, Comert
Ilmoita asiaton viesti
Niinpä. Sveitsissä on ranskan, saksan ja italiankieliset alueet ja lisäksi maahanmuuttajien jälkeläiset.
Ilmoita asiaton viesti
Onko se potkupallo jokin uskonto?
Sain osakseni suunnatonta halveksuntaa, kun aukaisin suuni työpaikkaruokalassa. Valtaosa tosin hihitteli omineen.
Potkupallofanaatikko ja -harrastaja Matti oli innoissaan esitelmöinyt lajistaan.
Turisin siihen, että on se kumma laji se potkupallo, kun iso lauma aikamiehiä tappelee yhdestä pallosta.
Eikö henkilökunnan pitäisi kerätä rahaa, ja ostaa Matille oma pallo niin olisi onnellinen?
Ensin syntyi syvä hiljaisuus, ja sitten Matin syvä tuohtumus.
PS. Kannatan kaikkea liikuntaa.
Ilmoita asiaton viesti
Lasten leikkeihin urheilua on useinkin verrattu. Antiikin ajoista lähtien miehet ovat halunneet mainetta ja kunniaa kilpailemalla keskenään. Vähitellen tulivat naiset kilpaurheiluun mukaan ja lopulta touhu ammattilaistettiin.
Terveytensä uhalla siellä aikuiset miehet ja naiset kentillä hikoilevat, oli pelivälineenä pikkumusta kiekko tai jonkin sortin pallo. Urheiluvammoja tulee paljon ja ne ovat usein kalliita hoidettavia, joten karnevaaleilla on hintansa myös yhteiskunnalle.
Palloilulajeista pesäpallo on laji jossa Suomi on maailman paras. Varokaamme viemästä sitä Ruotsia pidemmälle, jotta statuksemme säilyy. Ruotsissa oli ainakin ennen sinne muuttaneilla suomalaisilla pesisjoukkueita, en tiedä onko perinne säilynyt.
Ilmoita asiaton viesti
”Onko se potkupallo jokin uskonto?”
– Ei itsessään, mutta palvontamenona sitä voidaan pitää. Diego Maradonan tekemä maali syntyi ”Jumalan kädestä”, ja hiljattain edesmennyt pelaaja onkin käytännössä julistettu autuaaksi tai jopa pyhimykseksi.
https://cms.veikkaus.fi/site/binaries/1528360801485/content/gallery/veikkaus/magazine/maradona/01_paakuva_maradona.jpg/01_paakuva_maradona.jpg
Ilmoita asiaton viesti
Muistan tapauksen kun se Jumalan käsi olikin Maradonan käsi, jolla maali syntyi.
Ilmoita asiaton viesti
Ei ollut videotarkistuksia silloin, jäi Jumalan käsi filmaamatta. Voi kai sanoa, että jalkapalloilija Maradona oli sillä hetkellä murto-osasekunnin ajan käsityöläinen Jumalan armosta.
Ilmoita asiaton viesti
Suomen ja Belgian ottelun jälkeen oli hikisten miesten pallien perään juossut joku nainen. Hänen nopeuttaan ei ilmeisesti mitattu, kuten Ronaldon. Kaukana on vielä tasa-arvo jalkapallokenttien tapahtumista 🙂
Ilmoita asiaton viesti