Zitti e buoni – euroviisuvoittajasta pikkufiatiin

Heti alkuun on tunnustettava, että en ole kuullut euroviisut voittanutta italialaissävelmää, enkä ole siitä kiinnostunut. Esittäjistä tiedän vain sen mitä olen kuvista nähnyt ja tekstiä lukenut. Sävelmä voi silti olla hyvä ja kunnollinen, mutta esitys on tuskin hiljainen.

Skandaalin kohteeksi Måneskin ja sen popparitähdeksi mainittu Damiano David ovat kuitenkin joutuneet. Ensin plagioinnista, sitten viisujen yhteydessä epäiltynä huumeiden käytöstä. Opetus: jos olet esiintyvä taiteilija, älä kumarru koskaan niin, että toimittajat eivät näe sieraimiasi koko ajan. Siitä tulee sanomista.

Italialaisuus ei ole muutenkaan kovin hyvässä kurssissa täällä meilläkään. Saavat eu-tukiaisia ja puhuttavat tahtomattaan parlamenttiamme viikkotolkulla. Maksetaan niitä tukia ympäri Eurooppaa, meillekin, mutta se on eri asia, koska suomalaiset eivät ole perusitalialaisia. Mafiakin on meillä sofistikoituneempi kuin Italiassa vaikka hyvin sekin siellä pärjää.

Ei ole mukavaa olla italialainen tämän ajan maailmassa. Miljoona pakolaista pyörii nurkissa ja lisää on tulossa. Kaikille pitäisi kuitenkin löytää työtä ja leipää. Poikia varjoisilla kujilla riittää, ja kummisedille otollista työvoimaa. Lazzarellat vielä jatkoksi. Il amore on alennusmyynnissä.

Työtä italialaiset kyllä kaikesta pälätyksestään huolimatta osaavat tehdä. Autoja suunnitellaan ja valmistetaan monenlaisiin tarpeisiin. Meille Suomeen näyttävät kelpaavan lähinnä asunto- ja pakettiautot. Lisäksi muualla valmistetuissa autoissa on käytössä italialaista suunnittelua ja tekniikkaa.

Elektroniikka on alue, jota ei kauheasti Italiaan yhdistetä. Itselläni on varsin laadukkaaksi osoittautunut lähetysvahvistin, joka ei täydelläkään teholla ajettaessa aiheuta häiriöitä muihin laitteisiin, kuten radioon tai televisioon. Molto bravo, on se ollut apuna Italiaankin yhteyttä pitäessä.

Marinaa meillä osataan ylläpitää, ja varsinkin italialaisista ihmisistä jotka eivä syö suomalaisia lihapullia ja juovat vain omia viininlitkujaan eivätkä kossua. Harvoin tulevat tänne edes hiihtämään, vaan painuvat oman maansa vuorille ulkoilemaan. Hävyttömän isänmaallisia ovat, nuo italialaiset.

Italialainen saattaa ajaa vanhalla pikkufiiulla, mutta vanhempi musiikki kuulostaa sekin marinalta. Tosin laadukkaalta sellaiselta. Tuollainen punainen fiiu minullakin aikoinaan oli, tosin 600 mallinen ja ilman kattoluukkua, mutta laulut jäivät laulamatta.

(23) Rocco Granata – Marina 2009 – YouTube

 

 

 

 

 

 

 

 

+1
kaunaherra
Sitoutumaton Pello

Olen vuonna 1947 syntynyt elämän ja työn prosessien moniottelija. Vanhentunut päivän kerrallaan, jatkan samaan malliin. Jos joku löytää kirjoituksistani jonkun mielipiteen niin se on omani.
*Siunattu se joka ei mitään odota, koska hän on varmasti saava sen*
mualaispoeka at gmail.com

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu