Kirkosta ja siihen kuulumisesta…

Näin minä sen näin...

”Kirkosta ja siitä eroamisesta.”

Oma ns. kirkkoni on korvieni välissä…

Jos eroan uskomuksistani ja tiedoistani, minun täytyy olla fyysisesti kuollut ja sitä en nyt juuri ole…

Ihmiset, saman mieliset, lyöttäytyvät yhteen, kun löytyy yhteistä kannatettavaa ja hyvä niin.

En ole huomannut evankelisessa kirkossa sellaista moitittavaa ja vastenmielistä, että täytyisi erota ko. yhteisöstä.

Jostakin pälkähti päähäni lause hamasta menneisyydetä:

”Ja ihmisen vihamieheksi tulevat hänen omat perhekuntalaisensa…”

Olen kirjoittanut edellä olevasta aikaisemmin – taitaa olla Pyhän Jeesuksen sanomisia ja sopivat evankeliseen kirkkoonkin osittain. Oma minä – suhteessa toisiin – on ratkaiseva tekijä.

Jään odottamaan evakelisen kirkon tilanteen selkiytymistä

Muisto Keijo Kullervo

PS. ”Älkää luulko, että minä olen tullut tuomaan rauhaa maan päälle; en ole tullut tuomaan rauhaa, vaan miekan.
35
Sillä minä olen tullut 'nostamaan
pojan riitaan isäänsä vastaan
ja tyttären äitiänsä vastaan
ja miniän anoppiansa vastaan;
36
ja ihmisen vihamiehiksi tulevat
hänen omat perhekuntalaisensa'.
37
Joka rakastaa isäänsä taikka äitiänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; ja joka rakastaa poikaansa taikka tytärtänsä enemmän kuin minua, se ei ole minulle sovelias; 38
ja joka ei ota ristiänsä ja seuraa minua, se ei ole minulle sovelias. 39
Joka löytää elämänsä, kadottaa sen; ja joka kadottaa elämänsä minun tähteni, hän löytää sen.”
 

 

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu