Jotain ateismista ja kristinuskosta…

Pienehkönä poikana...

Minua viehättää musta/valko ajattelu jonka kohtaan täällä:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jin_ja_jang

Minusta uskovainen ja ateisti voi olla puheväleissä kun kumpikin pitää oman ymmärryksensä sellaisen tajun tasolla, että voidaan keskustella – esimerkiksi netissä.

Hyväksyn sen että nimimerkki kokee suurta pelkoa kristityiden Jumalaa kohtaan.

Kun pelkää, hyökätään useimmiten pelon kohdetta kohti vaikka housut tutisivat.

Toinen mahdollisuus on tulla ’juttuun’ itsessään olevan yliminän kanssa?
Sigmund Freud piti sovintoa parempana ratkaisuna potilaan yliminästä johtuviin ongelmiin.
Sellainen edellyttää ko. henkilön pitkäaikaista perehtymistä ongelmiensa lähteisiin.

Itse löysin tien kiivaan kirjoittamiseni kautta ensin päiväkirjoihin, sitten myöhemmin tutkielman luonnosten laatimisen ja lopulta tutkielman kirjoittamiseen ja julkaisuun.

Konstit ovat monet ja useat löytävät oman tiensä tasapainoisuuteen… Poliittista taipumista omaava puhuu ensin perhepiirissä, myöhemmin julkisesti ja saaman palautteen jälkeen, jos kykyjä on, jatkaa usein poliittista uraansa melkein maailman tappiin.

Pääasia on, että purkaa sisintään niin, että ei vahingoita muita eikä itseään.

Muisto Keijo Kullervo

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu