112-puheluissa hätäkeskus tekee lopullisen arvion avuntarpeesta eli pulinat pois!

Muuttaessamme Oulusta Tampereelle vuoden 2010 syksyllä jäin muuttoporukan kanssa hissiin jumiin Haapalinnan kaupunginosassa ja muistin, että Pispalan paloasema on lähellä ja soitin hissistä 112-puhelun, kun hissiasentajaa ei kuulunut paikalle. Lopulta pääpaloasemalta tuli sammutusauto päästämään meidät hissistä, kun Pispalan paloasema oli lakkautettu jo vuosia sitten! 🙂

Kaksi kertaa olen soittanut juopuneelle Tampereella asuessani poliisin. Ensimmäinen kerta oli hotelli Tammerin lähellä eli nykyisen pääpaloaseman tienoilla. Toisella kertaa talutin juoppoa Sammonkatua pitkin noin 500 metriä, mutta hän ei tiennyt missä asui ja soitin poliisipartion paikalle.

Kerran soitin eräälle huumeyliannostuksen ottaneelle ambulanssin keskustorin tuntumassa Tampereella 2010-luvun alkupuolella. Kerran soitin ambulanssin itselleni perheriidan jälkeen vuonna 2013 Turtolassa.

Ouluun muuton jälkeen eli vuoden 2014 jälkeen olen soittanut pari kertaa poliisin paikalle. Ensimmäinen kerta oli, kun talonyhtiössämme hissi lyötiin paskaksi raivolla. Toisen kerran soitin Oulun Koskelaan poikieni siellä silloin vielä asuessa rappukäytävään naista kuristaneelle isohkolle miehelle poliisit.

Kaksi kertaa päihtyneelle ambulanssin Oulun keskustan alueella joista eka kerta oli Mannerheimin puistossa ja toisen kerta kaupungintalon bussipysäkillä. Kerran soitin oletettavasti päihtyneelle pakkassammuneelle vuodenvaihteessa 2019-2020 täällä Rajakylässä, kun olin samana aamuna lähdössä poikieni kanssa Tampereelle junalla ja liki myöhästyin bussista juna-asemalle. Lisäksi olen muutaman kerran ollut tapaturmapaikalla, kun jotkut muut ovat soittaneet hätäkeskukseen.

Kaiketi ihan tärkeitä puheluita 112-numeroon nämä puhelut ovat olleet. Nuorena en soittanut muistaakseni kertaakaan hätänumeroon. Ehkä turhin soittoni 112-numeroon oli kun soitin ilmeisesti päihtyneenä kaahanneesta henkilöautosta sinne tiedon Oulun Taskilan tienoolta, kun huomasin rekisterikilven etuosan. Enpä tiedä, saiko ne sitä kiinni kuitenkin, kun olihan siinä nopeutta paljon 40 kympin alueella.

Toisaalta olen sitä mieltä, että poliisi voi ottaa vastaan myös epäilyksien aiheuttamia ilmoituksia ja on kokonaan poliisin oma asia miten poliisi yksittäisten kansalaisten epäilyihin suhtautuu. Joskus omasta puolestani olen tavallaan teettänyt poliisilla turhaa hommaa, eikä Oulun poliisin järjenkäyttökään ole ollut kovin vahvalla tasolla.

Ps. Jatkossakin saatan soittaa hätäkeskukseen, jos näen siihen aihetta, vaikka vielä muutama kuukausi sitten ajattelin asiasta toisin.

0
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen vuonna 1978 syntynyt mies Pirkkalassa. Sain oppivelvollisuuteni suoritettua silloisessa Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla vuonna -94. Ylioppilaaksi kirjoitin vuoden -98 keväällä Tammerkosken lukion aikuislinjalta (iltalukio). Olen saanut ilmavoimien sääaliupseerin koulutuksen Tikkakoskella varusmiehenä saapumiserässä 2/98. Työhistoriani alkoi lehdenjakajana kesällä -97 vuosiloman sijaisena ja jakopiirini alueella sijaitsi myös silloinen kotini. Syksyllä -97 aloitin Galvanoimis Oy:n palveluksessa kuumasinkityslaitoksen työntekijänä Pirkkalassa ja olin palveluksessa vuoden 2002 loppuun. Olen opiskellut silloisella Tampereen teknillisellä korkeakoululla vuosina 1999-2002 konetekniikkaa. Sairastuin vähitellen psykoottistasoiseen masennukseen vuoteen 2004 mennessä. Kävin työkokeilussa vuonna 2008 vanhan työnantajani eli nykyisen Aurajoki Oy:n palveluksessa kolmivuorotyössä Pirkkalassa. Olen tehnyt etenkin vuosina 2013-2014 kokemusasiantuntijaluentoja mielenterveydellisestä kuntoutumisesta. Vuonna 2017 minut valittiin Suomen skitsofreniayhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Vuonna 2010 julkaisemani omaelämäkerran nimi on Kuntoutujan tie ja se kirjoitettu salanimellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu