Aika kultaa muistot

Terveen ihmisen psyyke pyrkii kultaamaan muistot. Toisaalta muistojen liiallinen korostaminen tässä hetkessä voi viedä parasta yritystä elämässä pois. Nuoret eivät muistele niin paljon asioita, mutta vanhemmiten ihmisellä ei välttämättä ole muuta kuin muistot seuranaan.

Mikä merkitys on muistoilla elämässä? Onko kyseessä pelkkä ajatuksellinen ajanviete? Ehkä joidenkin muisteluita on kiva kuunnella, vaikka itse en pidä esimerkiksi muistelmateosten merkitystä kirjallisesti kovinkaan merkittävänä. Hyvän elämäkertamuistin perusteella voi kertoa kaskuja muille oman elämänkokemuksen perusteella eli silloin ei tarvitse keksiä vitsejä, kun kyseessä on itseironinen suhtautuminen omiin elämäntapahtumiin.

0
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen syntynyt vuonna 1978 Pirkkalaan. Muutin vuonna 2002 Tampereelle saunalliseen poikamiesasuntoon. Olen asunut kauden myös Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla 1993-94, varusmiespalveluksen yhteydessä silloisessa Kuoreveden Hallin ja Tikkakosken Ilmavoimien varuskunnissa, mielisairaalan suljetulla osastolla vuonna 2004 Pitkäniemen sairaalassa Nokialla kolmesti ja Peltolan mielisairaalan suljetulla osastolla Oulussa kahdesti vuonna 2015. Lisäksi asuin jopa opiskelijasoluasunnossa kausia vuoden 2003 aikana Nurmijärven Rajamäellä Työtehoseuran kurssikeskuksessa. Avioiduin vuoden 2008 syksyllä ja avioero koitti vuonna 2015. Asun toistaiseksi Oulun Rajakylässä. Edelleen iloa elämääni tuovat lähisukuni, harvat ystävät ja tietenkin erityisesti kaksi kouluikäistä poikaani. Työkokemusta minulla on lähinnä metalliteollisuudesta ja koulutusta tekniikan ylioppilaana. Internetin keskusteluissa olen ollut mukana vuoden 2004 kesästä alkaen. Esittelyni loppuun miete: Onkohan kateus ja ahneus toisiinsa sidoksissa olevia tunteita, kun sanoohan vanha suomalainen sananparsi, että "kateus vie kalatkin vedestä."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu