Aito ikäidentifioituminen eli vanhakin oikeasti taas nuortuu!

Aloin pohtia ihmisen ristiriitaa oman kehon ja olemuksen välillä. Onkohan kyseessä yleinen ajattelumalli, että vanhetessaan henkilö kokee olevansa huomattavasti nuorempi kuin miltä hänen ulkoinen olemus vaikuttaa. Voisiko keski-iän kynnyksellä ja sitä vanhemman aikuisväestön nuoruuden kaipuu selittyä itse asiassa oman ikäidentiteetin häilyvyydellä. Silloin kyseessä ei olisikaan edes varsinainen kaipuu omaa nuoruutta kohtaan, vaan ennemminkin keski-ikäinen ihminen kokee olevansa edelleen osittain samanlainen kuin nuorempana, vaikka henkilön ulkoinen olemus voikin olla jo monin tavoin vanhentunut.

Onko arvokkaasti vanhenevan ihmisen elämäntyyli ainoa oikea tapa ikääntyä? Monet nuoret usein kavahtavat, kun joku keski-ikäinen tai vanhempi henkilö osoittaa lapsellista käyttäytymistä. Meitä keski-ikäisiä miehiä nimitetään mieluusti setämiehiksi tai englanniksi boomer-henkilöiksi, vaikka tavallaan on ihan ymmärrettävää, että nuoriso haluaa pitää rakoa kaikin tavoin jossain ikävaiheessa paljon vanhempien henkilöiden elämään. Nuoriso ei ehkä tajua, että vanheneminen ei olekaan aina tuomio kalkkismaiseen olemukseen vaikka keho vääjäämättä vanhenee kaikilla ihmisillä. Moni keski-ikäinen haluaa käyttäytyä arvokkaasti ja vähäeleisesti eli Kaija Koon laulamia hulluja päiviä useimmat haluavat välttää, vaikka mieli voisikin tehdä hieman irrotella ja hassutella kuten aikoinaan joskus nuorempanakin.

Vakaus yhteiskunnassa syntyy suurelta osin vastuullisesti käyttäytyvistä aikuisista, vaikka se voi ollakin monien yksilöiden kannalta sisäinen ristiriitatilanne. Mitä käsitämme vastuullisella käyttäytymisellä lienee paljolti myös määrittelykysymys. Yhteiskunnassa tuppaa normistot ja piilonormistot muotoutuvan joskus jopa vääristyneiden ihmiskäsitysten perusteella. Eikö olisi parempi, että saisimme kaikki olla vapaasti sellaisia kuin olemme, ellei siitä ole muillekaan kansalaisille konkreettista harmia. Hassuttelevat ja silti järjissään olevat mummot ja papat ovat aidoimpia ihmisiä tavallaan, koska he ovat säilyneet sosiaalisesta paineesta huolimatta omanlaisina lapsellisina höpönassuina.

En viittaa tällä kirjoituksella yhteiskunnallisiin tilanteisiin, joissa kaikenikäisten kansalaisten olisi hyvä käyttäytyä tietynlaisen rooliminuuden kautta, kuten esimerkiksi potilas-lääkäri tai johtaja-alainen suhteessa. Ihminen on kaiketi hyvin yksilöllinen myös oman ikäidentiteettinsä kanssa, vaikka veikkaan itse, että monilla vanhentuneilla ihmisillä on jonkinasteinen sisäinen ristiriita vanhenemisen tuoman fyysisen vaikutuksen ja sisäisen nuorekkuuden välillä. Jotkut ihmiset voivat kehittyä jo nuorella ikää hyvin vanhalta vaikuttaviksi henkisessä mielessä, jolloin puhutaan ehkä tavallaan myös raskasmielisyydestä. Itse ihailen ns. vanhasieluisia nuoria, koska siinä on jokin sama viehätysvoima kuin vanhentuneessa tyypissä, joka vaikuttaa olevan vielä lapsellisen nuori ainakin fyysisesti.

Vanhasieluisista historiallisista henkilöistä mieleeni tulee Eino Leinon kaltainen ajattelija, jonka tietyissä runoissa ilmenee Leinon nuoresta iästä huolimatta äärimmäinen raskasmielisyys, kuten runossa ’tulkaa kotiin’. Toisaalta voi olla, että Eino Leino oli ihmisenä myös jossain määrin ristiriitainen identiteetiltään, koska neroudessa lienee usein tyypillistä hyvin ristiriitaiset ajattelumallit, joka tuo ajattelumalleihin niin suuren kontrastin ja laajuuden, jota tasamielisemmän olemuksen omaava henkilö ei voi saavuttaa. Millaisia ajatuksia sinussa herättää ihmisen fyysisen vanhenemisen ja silti henkisesti nuorekkaan ihmisen ikäidentifioitumisen problematiikka? Lopuksi vielä haluan sanoa, että pidän erityisen jänninä ihmistyyppeinä juuri ns. vanhasieluisia ihmisiä varmaan ehkä senkin takia, koska kykenen helposti arvostamaan omista lähtökohdista hyvinkin erilaisia henkilöitä.

 

KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen syntynyt vuonna -78 ja ollut toistaiseksi voimassa olevalla työkyvyttömyyseläkkeellä vaikean mielenterveydellisen häiriön takia vuodesta 2008 saakka. Saan psykoosialttiuteeni lääkinnällistä hoitoa. Elämäni on silti edelleen ajoittain tuskallista, mutta iloa elämääni tuo lähinnä kaksi koululaisikäistä poikaani. Työkokemusta minulla on lähinnä metalliteollisuudesta ja koulutusta tekniikan ylioppilaana. Internetin keskusteluissa olen ollut mukana vuoden 2004 kesästä asti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu