Genetiikka määrittää elinikäämme?

Isäni hautakivi.

Onko pitkäikäisyys tavoiteltava asia elämässä? Suvussani on kyläseppä isopappani elänyt 96-vuotiaaksi Karkun kylässä nykyisen Sastamalan alueella ja hänen tyttärensä eli mummoni eli 95-vuotiaaksi. Oma äitini täyttää kohta 91 vuotta ja hän on ikäisekseen hyvässä fyysisessä kunnossa. Isopappani tuskin oli mikään urheilijatyyppi, eikä mummonikaan harrastanut oikeastaan muuta kuin kävelyä, koska hän ei osannut ajaa edes polkupyörällä 1898 syntyneenä suomalaisena.

Isäni kuoli 69-vuotiaana vuonna 1989 ja hänen kuolemaansa käsittääkseni joudutti 1980-luvun alkupuolella puhjennut Parkinsonin tauti. Isäni oli kovakuntoinen vielä 60-vuotiaana, jolloin hän oli vetänyt itsensä tankoon vaakaan käsien varaan. Tällaisia pohdintoja tänä iltana, kun mietin, että kova fyysinen kunto ei välttämättä ennusta vakaata terveyttä ja pitkää ikää.

Unelmani olisi elää 90-vuotiaaksi, kun ajattelen, että omat poikani olisivat silloin jo kuusikymppisiä, jos elämässämme on varjelusta ja vaikeat sairaudet pysyvät loitolla. Halusin senkin takia hieman pohtia pitkäikäsyyttä, koska kyseessä lienee enemmänkin geneettinen perimä ja sairauksien välttämiskyky kuin äärimmäisen kova kuntosalikunto papparaisena, vaikka aikamme mediatodellisuus viljelee käsitystä että rautaa nostavat miehet eläisivät pisimpään.

0
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen vuonna 1978 syntynyt mies Pirkkalassa. Sain oppivelvollisuuteni suoritettua silloisessa Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla vuonna -94. Ylioppilaaksi kirjoitin vuoden -98 keväällä Tammerkosken lukion aikuislinjalta (iltalukio). Olen saanut ilmavoimien sääaliupseerin koulutuksen Tikkakoskella varusmiehenä saapumiserässä 2/98. Työhistoriani alkoi lehdenjakajana kesällä -97 vuosiloman sijaisena ja jakopiirini alueella sijaitsi myös silloinen kotini. Syksyllä -97 aloitin Galvanoimis Oy:n palveluksessa kuumasinkityslaitoksen työntekijänä Pirkkalassa ja olin palveluksessa vuoden 2002 loppuun. Olen opiskellut silloisella Tampereen teknillisellä korkeakoululla vuosina 1999-2002 konetekniikkaa. Sairastuin vähitellen psykoottistasoiseen masennukseen vuoteen 2004 mennessä. Kävin työkokeilussa vuonna 2008 vanhan työnantajani eli nykyisen Aurajoki Oy:n palveluksessa kolmivuorotyössä Pirkkalassa. Olen tehnyt etenkin vuosina 2013-2014 kokemusasiantuntijaluentoja mielenterveydellisestä kuntoutumisesta. Vuonna 2017 minut valittiin Suomen skitsofreniayhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Vuonna 2010 julkaisemani omaelämäkerran nimi on Kuntoutujan tie ja se kirjoitettu salanimellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu