Henkilökohtainen pienoisromanttinen avautumiseni, kun onhan nyt miestenviikko!

Huomasin löytäneeni 2015 avioeron jälkeen vihdoin taas rationaaliseen ajatuksen tunne-elämääni kohtaan. Viime vuosina olen ottanut liikaa paineita naisten potentiaalisista tunteista, vaikka enhän minä sille mitään voi jos joku nainen on joskus minuun ihastunut. Olen ollut siis enemmän tunteellisesti nainen viime vuosina, mutta nyt tunnen taas olevani mies ja onhan se miestenviikko nyt! En silti kiistä, ettenkö muista kaikki ihastuttavat naiset elämäni varrelta ja olisihan se näiden vuosien jälkeen aivan mieletöntä kiistää. Minulle riittää saavuttamaton rakkaus hyvin tyydyttämään romantiikan nälkäni. En usko aitoon rakastumiseen, jos eron jälkeen toisen voi unohtaa kuten roskiin heitetyn tiskirätin. Perustelen näin myös oman herkkyyteni tässä kaikesta miehisyydestäni huolimatta. Lopuksi tässä vielä miehisen suoraselkäinen kiitos elämäni aikana kohtaamilleni herkille naisille ja ihanille tyttösille, joilta olen kokenut saaneeni vastakaikua joskus usein nonverbaalisella tasolla.

KimmoHoikkala

Olen 41-vuotias kahden koululaisen yhteishuoltaja ja asun Oulussa. Kotoisin olen Pirkkalasta ja olen asunut myös Tampereella. Työkokemukseni on pääasiassa metalliteollisuudesta kuumasinkityslaitoksen töistä. Opintoja minulla on lähinnä tekniikan ylioppilaana 2000-luvun vaihteesta Tampereen teknilliseltä yliopistolta. Olen tällä hetkellä lähinnä vapaaehtoinen mielenterveyden kokemusasiantuntija sosiaalisen median keskusteluissa. Toimeentuloni saan työkyvyttömyyseläkkeellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu