Ihminen on lopulta parisieluinen?

Onko ihminen sittenkin vahvemmin parisieluinen kuin yleensä ajattelemme. Silloin kyseessä olisi psykologinen suoraan ihmisen kokonaisterveydentilaan vaikuttava tekijä. Riittääkö sekin jos kokee ymmärryksen sähköisten viestintämuotojen perusteella kuten puhelimitse, tekstiviesteillä, sähköpostitse tai sosiaalisen median välityksellä.

Olen itse elämäni aikana etenkin joskus 2004-2006 välisenä aikana omannut erakoitumispiirrettä ja pidin yksinäisyyttä silloin melko luonnollisena asiana, vaikka omasin pienoista sosiaalisen seurankipeyttä. Kuuluin muun muassa vuosina 2005-2006 vertaistukisivusto tukiasema.netin foorumilla avoimeen viestiketjuun nimeltänsä ’yksinäisten otusten kerho’, joka kokosi foorumin yksinäisiä ja yksinäisyyttä tunteneita tyyppejä ainakin yhteen tapaamiseenkin Helsingissä ja olin siellä itsekin läsnä silloin.

Karua tunnustaa tosiasia, että olen edelleen niin paljon sosiaalisen seuran kipeä, että tiedän mahdollisen parisuhteen kohentavan terveydentilaani melko kokonaisvaltaisesti, jos suhde on tervehenkinen ja aidosti kannustava molemmin puolin. Onko muita kaltaisiani henkilöitä, jotka ovat miettineet ihmisen parisieluisuutta kuten minä eli sosiaalisen tarpeentyydyttämisenä elämässä. Pariutumismielessä huonoin tilanne tällä hetkellä on juuri itseni kaltaisilla keski-ikäisillä ja mahdollisesti syrjäytyneillä heteromiehillä.

Paradoksi tässä on, että ne kansalaiset joilla olisi suurin tarve aidolle parirakkaudelle jäävät useimmiten sitä paitsi, vaikka onhan se ihan ymmärrettävää, koska harva suomalainen haluaa mitään hoivasuhteilta vaikuttavia rakkaussuhteita. Positiivisena seikkana haluan muistuttaa, että myös sosiaalinen kommunikaatio sähköisesti voi lievittää yksinäisyyden kokemista hyvin paljon, vaikka ideaalina asiana moni haluaisi löytää sielunkumppanin.

0
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen vuonna 1978 syntynyt mies Pirkkalassa. Sain oppivelvollisuuteni suoritettua silloisessa Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla vuonna -94. Ylioppilaaksi kirjoitin vuoden -98 keväällä Tammerkosken lukion aikuislinjalta (iltalukio). Olen saanut ilmavoimien sääaliupseerin koulutuksen Tikkakoskella varusmiehenä saapumiserässä 2/98. Työhistoriani alkoi lehdenjakajana kesällä -97 vuosiloman sijaisena ja jakopiirini alueella sijaitsi myös silloinen kotini. Syksyllä -97 aloitin Galvanoimis Oy:n palveluksessa kuumasinkityslaitoksen työntekijänä Pirkkalassa ja olin palveluksessa vuoden 2002 loppuun. Olen opiskellut silloisella Tampereen teknillisellä korkeakoululla vuosina 1999-2002 konetekniikkaa. Sairastuin vähitellen psykoottistasoiseen masennukseen vuoteen 2004 mennessä. Kävin työkokeilussa vuonna 2008 vanhan työnantajani eli nykyisen Aurajoki Oy:n palveluksessa kolmivuorotyössä Pirkkalassa. Olen tehnyt etenkin vuosina 2013-2014 kokemusasiantuntijaluentoja mielenterveydellisestä kuntoutumisesta. Vuonna 2017 minut valittiin Suomen skitsofreniayhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Vuonna 2010 julkaisemani omaelämäkerran nimi on Kuntoutujan tie ja se kirjoitettu salanimellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu