Informaation aikamatkustaminen – tieteissatuako?
Nykyinen luonnontieteellinen oppi ei anna edellytyksiä valonnopeuden (300000 km/s) ylittymiselle.
Entä jos voimme joskus tulevaisuudessa lähettää signaalin ylivalonnopeudella avaruuteen, eikö silloin kyseinen signaali voisi olla luettavissa menneessä ajassa?
Valo jota näemme valovuosien päästä on tosiaan lukuisia vuosia vanhaa valoa. Sama juttu myös ihmiskunnan lähettämissä radiosignaaleissa, jotka kulkevat valonnopeudella avaruudessa. Teoreettisesti ihmiskunnan elonmerkit ovat edenneet noin 100 valovuoden päähän maapallosta.
Valonnopeuden mahdollinen ylittyminen tietäisi ilmeisesti aika-avaruuden vääristymistä ja tätä aihepiiriä pohti käsittääkseni edesmennyt englantilainen tiedemies Stephen Hawking. Onhan ns. madonreikäteoreema paljolti Hawkingin käsialaa.
Jospa ihmiskunta hamassa tulevaisuudessa tuhansien vuosien päästä on keksinyt keinon lähettää signaaleja menneisyyteen, mutta me emme osaa ottaa niitä signaaleja vastaan tällä aikakaudella. Jonkinlainen peilaus ylivalonnopeutta kulkevalla signaalilla avaruudessa varmaan pitäisi olla, jotta se voidaan lukea maapallolta käsin.
Ps. Inspiroiduin taas miettimään tätä aikamatkustusteoriaa julkisesti, kun eilen oli äijäporukassakin juttua tästä aihepiiristä ja sitten juuri kello 00:45 tänään näin ilmeisesti meteoriitin Oulun Rajakylässä kotikerrostaloni yllä. Ilmeinen meteoriitti lensi lännestä itään. Ajattelin, että nyt on hyvä vähän pohtia avaruudellisia juttuja. 🙂
Olen joskus tullut siihen tulokseen, ettei tiedonsiirto menneisyyteen tule koskaan toimimaan. Perustan tätä sillä, että itsekin haluaisin siirtää tärkeää tietoa johonkin menneisyyden hetkeen. Siis haluja tähän on varmaan monellakin. Mutta sitten kun katsoo vaikkapa teknologian historiaa, niin eipä siellä näy mitään sellaista, missä tulevaisuuden teknologiaa vaikuttaisi siirretyn menneisyyteen. Itse asiassa, maailman teknologian historiahan voisi näyttää siltä, että kaikki keksittiin ihan heti alkuunsa, jos uudet keksinnöt voitaisiin siirtää menneisyyteen ja jollakulla olisi halujakin siihen. Jälkimmäinen osa on hyvinkin mahdollinen, mutta kun kyky puuttuu, niin ei tieto kulje menneisyyteen.
Ilmoita asiaton viesti
Juu vähän samalla tavoin olen itsekin asian ajatellut.
Ilmoita asiaton viesti
”Entä jos voimme joskus tulevaisuudessa lähettää signaalin ylivalonnopeudella avaruuteen, eikö silloin kyseinen signaali voisi olla luettavissa menneessä ajassa?”
Jos ylivalonnopeudella lähetettäisiin signaali joka saataisiin kimpoamaan takaisin, se palaisi ennen sen lähettämistä. Olisi siinä ihmettelemistä kun se vaikka piruuttaan olisi vakava varoitus siitä, että ylivalonnopeudella ei missään tapauksessa saa lähettää signaaleita ja sitten se jäisi kokonaan lähettämättä.
Ilmoita asiaton viesti
No tuossahan se oli hyvin sanottu! Menneisyyteen lähetetty viesti aiheuttaa muutoksen, jota ei vielä lähetyshetkellä näy, mutta kun sen muutoksen pitäisi jo näkyä. Ja jos muutos jo näkyy, niin eihän sitä viestiä sitten tarvitse lähettääkään. Menee siis syy-seuraus-logiikka sekaisin.
Ilmoita asiaton viesti
Syy-seuraus menee nimenomaan sekaisin ylivalonnopeudella, onneksi se tuntuu olevan enempi teoreettista tai enemmän ihmiskokemuksen ulkopuolella. Fiksummat ovat teoretisoineet olioita joilla aika on vain yksi ulottuvuus siinä kuin meillä pituus, leveys ja korkeus, ja ilmeisen tosissaan.
”…sen muutoksen pitäisi jo näkyä”
Paitsi jos emme osaa tulkita sitä sen enempää kuin jos saisimme nyt lähetettyä radiosignaalin 1600-luvulle ja siksi se on turha lähettää ennen kuin vastaanottajapää osaa sen tulkita.
Leena Tähtisen ”Kuolleiden kanssa kassajonossa” oli aikanaan hyvä.
Ilmoita asiaton viesti
Kaiketi tieteissadusta tosiaan kyse. Tiedä vaikka joku kirjoittaisi aiheesta vielä science fiction käsikirjoituksen jossain muodossa.
Ilmoita asiaton viesti