Käsitykseni luovuudesta vuonna 2013!

Käsitystäni luovuudesta (kirjoitettu Suomen skitsofreniayhdistyksen Jäsenkirjeeseen 1/2013 helmikuu)

Ihminen tarvitsee älykkyyttä selviytyäkseen elämästä. Eräs tärkeä älyllinen ominaisuus on mielestäni sopeutuminen erilaisiin elämäntilanteisiin. Sopeutumaton ihminen tuskin usein saa viettää onnellista elämää. Onhan se tärkeää sopeutua jo vanhenemiseen ja sen myötä tuleviin muutoksiin elämässä.

Voisi ajatella, että lapsi on hyvin luova, koska lapsi ei tunne elinympäristön tuomia rajoitteita leikkiessään vielä läheskään niin tarkasti kuin aikuinen. Lapsi oppii asiat kokeilemalla ja erehtymällä kuten niin moni aikuinenkin sillä erotuksella, että oppineisuus tuo aikuiselle monesti sellaista elämänviisautta, jota lapselta on vielä turha odottaa.

Luovuus on mielestäni paljolti juuri joskus ehkä lapsenomaiseltakin vaikuttavaa ennakkoluulottomuutta uusien asioiden suhteen. Toisaalta jos on hyvät tiedot ja taidot aihepiiristä, niin sitä voi luova henkilö ehkä hyödyntää kehittääkseen myös jotain uutta. Akateemisista henkilöistä ei taida monesti olla kovin luoviksi henkilöiksi, koska todella älykkäät ja oppineet ihmiset ovat yleensä melko varautuneita ja yliopistoissa muottiin prässättyjä.

Taiteellinen luovuus kysyy lähinnä itsensä toteuttamisen rohkeutta, ja jos rimaa nostetaan, niin silloin olisi hyvä tiedostaa omat vahvuusalueet elämässä. Mielestäni luovuus on kuitenkin kyky kehittää ennakkoluulottomasti uusia ideoita kohti toteutusta, eikä milloinkaan sellaista tuotosta jota yleisökin joutuu häpeämään, ellei se ollut taideteoksen tarkoitus. Toisaalta voisi olla melko luovaa, jos tekee teoksen jota muut häpeävät kuten on tarkoitettukin.

Ei tapahdu minkäänlaista kehitystä ihmiskunnan piirissä, jos luovien ihmisten ei anneta toteuttaa itseään hyvissä asioissa. Onko sitten skitsofrenia sidoksissa luoviin ajatusrakennelmiin? Mielestäni voi ollakin, jos ajattelee kuinka mahtavia harhamaisemia meistä kukin sairastunut on mielessään hetkessä luonut.

Itse olen kirjoittamista pitänyt merkittävänä toipumiskeinona ja purkukanavana sairauteni jälkeen. Tuntuu hyvältä kun hetkessä näppäilee arkillisen tekstiä, johon voi vielä olla itse suhteellisen tyytyväinen. Luovuus on kuitenkin yksinkertainen asia pohjimmiltaan, koska kyse on luovuudessa ja etenkin luovassa kirjoittamisessa siitä, että antaa mennä vaan ja miettii sitten tarkempaa kuin on kirjoituksen julkaissut. Pilkunviilaaminen syö luovuutta ja itsevarmuuteen liitetty vapaus saa sen esiin.

Kaikenlainen luovuus – jopa arjen luovuus – on käsitykseni mukaan silti yksi mahtavimmista keinoista luovia mielialaa tasapainoisemmaksi ja eheämmäksi, jonka johdosta arjensietokykykin saattaa kohentua.

Professori Matti Isohanni kirjoittaa tässä Jäsenkirjeessä 1/2013 asiantuntija-näkökulmasta luovuudesta ja skitsofreniasta, jossa kirjoituksessa etenkin viimeinen tekstikappale herätti minussa paljon myönteisiä ajatuksia, koska olen salaa ajatellut samansuuntaisesti jo useamman vuoden ihan kokemusperäisen sairaudenhallintani johdosta.

Kimmo Hoikkala

 

KimmoHoikkala

Olen 41-vuotias kahden koululaisen yhteishuoltaja ja asun Oulussa. Kotoisin olen Pirkkalasta ja olen asunut myös Tampereella. Työkokemukseni on pääasiassa metalliteollisuudesta kuumasinkityslaitoksen töistä. Opintoja minulla on lähinnä tekniikan ylioppilaana 2000-luvun vaihteesta Tampereen teknilliseltä yliopistolta. Olen tällä hetkellä lähinnä vapaaehtoinen mielenterveyden kokemusasiantuntija sosiaalisen median keskusteluissa. Toimeentuloni saan työkyvyttömyyseläkkeellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu