Koen roolini sosiaalisen median avoimena julkaisijana ristiriitaisena!

Tiedostan itse jo keinot joilla pääsisin somesta eroon, mutta keinovalikoima on sosiaalisesta pärjäämisestäni riippuvainen asia. Sosiaalisen pärjäämisen myötäkin voi olla hankala päästä eroon kokonaan somesta, koska itselläni ainakin on viestinnästäni on tullut tapa ja jaan yleensä ihan mielelläni ajatuksiani, tunteita ja kokemuksiani julkisesti sosiaalisessa mediassa. Toisaalta omaan elämääni liittyvien some-päivitysteni myötä koen myös paljon ristiriitaisia tunnelmia.

Some-julkaisijan roolini on vaikea hyväksyä, vaikka nyt tunnen tiedostavan tämän problematiikan paremmin eli toiveita on päästä nykyisessäkin sosiaalisessa asemassani lähelle mielenrauhaa. Toiveissani on todellakin myönteisempi tapa viestiä julkisesti. Yksi merkittävä vaikeus minunkaltaisella some-julkaisijalla on saada juuri mitenkään vahvistusta omalle merkitykselle ihmisenä somen kautta, koska palautteita tulee aivan onnettoman vähän jos ollenkaan. Summa summarum some-mietteeni on nyt sellaiset, että koen somen edelleen olevan jossain määrin kaksiteräinen miekka oman elämäni kannalta. Yritän modifioida miekasta vähitellen viikatetta, jolla saan heinää kaatumaan ilman omaa haavoittumistani.

Suhtaudun yllättäen hyvin luottavaisesti tulevaisuuteni sosiaalisen median julkisena viestijänä, vaikka muutama tunti sitten olin Twitter-päivitysteni kanssa todella synkissä ajatusvirroissa. Pakko katsoa ennemmin tulevaisuuteen oman elämäni kohdalla, koska koen lähimenneisyyteni niin hirveänä että vajotan ajatteluni sellaisiin asioihin, jotka eivät ole oikeasti edes olleet minulle läheisiä ajatuksia vanhana itsemurhakandinaattina.

Jäähyväiskirjeeni vuodelta 2004 on paras osoitus vilpittömästä sydämestäni, koska kirjoitin kirjeeni silloin avoimessa psykoosissa eli pimeimmissä ajatuksissa joihin ihminen voi ajatustasolla koskaan vajota. Toivon ymmärrystä ja odotan sitä myös itseltäni, vaikka vääryttäkokeneena suomalaisena on hyvin vaikeaa saada ajatukset ehdottoman myönteisiksi tässä hetkessä.

KimmoHoikkala

Olen 41-vuotias kahden koululaisen yhteishuoltaja ja asun Oulussa. Kotoisin olen Pirkkalasta ja olen asunut myös Tampereella. Työkokemukseni on pääasiassa metalliteollisuudesta kuumasinkityslaitoksen töistä. Opintoja minulla on lähinnä tekniikan ylioppilaana 2000-luvun vaihteesta Tampereen teknilliseltä yliopistolta. Olen tällä hetkellä lähinnä vapaaehtoinen mielenterveyden kokemusasiantuntija sosiaalisen median keskusteluissa. Toimeentuloni saan työkyvyttömyyseläkkeellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu