Maailmankuvani muodostumiseen lapsena ja nuoruudessani vaikutti suuresti sanomalehdistö ja etenkin Aamulehti!

Onnea 130-vuotias Aamulehti (kirjoitettu 3.12.2011)

Jotain tarinaakin kai voisin Aamulehdestä lähinnä omien kokemusteni valossa kertoa. Ensimmäiset muistot Aamulehdestä omalta kohdaltani liittyvät 1980-luvulle, jolloin kävin ala-astetta. Lapsena minulle Aamulehden merkittävin anti oli urheilusivut, koska silloin haaveilin itsekin jonkinlaisesta palloilijaurasta. Saattoi lapsen silmin jotkut paikalliset uutiset ja kotimaapalstan jututkin välillä kiinnostaa. Muistan, kun ala-asteella järjestettiin maakunnallinen uutisvisa, jossa joukkue johon kuului lisäkseni kaksi muutakin poikaa, sai kukin joukkueen jäsen kunniakirjan osaamisesta, johon Aamulehdellä lienee ollut suuri merkitys. Seuraavan päivän Aamulehdessä oli uutisvisasta yhden palstan juttu, jonka äitini onneksi leikkasi talteen ja tallessa se ja kunniakirja ovat vieläkin.

Aamulehden merkitys oli 1990-luvun puolivälissä (Siihen aikaan olin noin 17 vuotta vanha.) ehkä merkittävintä minulle mitä tulee maailmankuvan muodostumiseen, mutta toki maailmankuvani kehittymiseen vaikutti myös koulunkäynti iltalukiossa siihen aikaan. Muistan kesäaamut, jolloin painelin pyörällä läheiselle mökillemme viettämään aikaa Aamulehden, kahvin ja eväiden kanssa. Luin Aamulehteä siihen aikaan ehkä noin tunnin päivässä ja ajattelin, ettei mikään olisi voinut olla sillä hetkellä parempaa, kun aurinko oli noussut jo lämmittämään kesäistä päivää.
Aamulehteä luin myös kevät-kesällä vuonna 1997, jolloin huomasin työpaikkailmoituksen, että kotikuntaani haettiin varhaisjakelijoita. Otin ilmoituksesta kiinni varmaan osittain myös siksi, koska jotkut vieraammat ihmiset olivat kyselleet kesäduuneistani etteikö niitä ole. Sain ehkä hieman yllättäen polkupyöräpiirin ja jaoin lähinnä Aamulehteä (myös jokunen Hesari, Maaseudun Tulevaisuus ja Hbl kuuluivat jaettaviin lehtiin) reilun kuukauden pienellä palkalla, mutta kuitenkin jakohomma tuntui kivalta. Toisaalta muutama virhekin sattui jakoreissuilla, mutta ei ne nyt enää paina mieltä. Sittemmin hain vuonna 1997 syksyllä tehtaaseen töihin paikallislehden ilmoituksen perusteella, mutta se on jo toinen tarina.

Kävin armeijan vuosien 1998-1999 aikana. Kyselin kesäkuussa ennen heinäkuun alun kotiutumistani töitä tehtaalta, mutta sieltä ei sanottu mitään varmaa, joten soitin Aamulehden jakelufirmaan, ja sieltä luvattiin vuosiloman sijaisuus alkaen heinäkuusta. Kumminkin kävi niin, että pääsin myös tehtaaseen 2-vuorotyöhön, mutta koska olin luvannut jakaa lehdetkin, niin otin Aamulehden jakohomman myös vastaan. Lopulta kärähdin tehtaan työnjohtajalle, että teen toistakin työtä, koska myöhästyin yksi aamu vuorosta, kun olin tuotantolinjalla ehkä noin kello 6:20 aamulla. Olin nimittäin nukkunut liki neljään, vaikka oikeasti olisi pitänyt olla jo kolmelta lehtiä jakamassa. Onneksi eräs veljeni hieman auttoi minua silloin. 🙂

Ehkä Aamulehden lukuaktiivisuuteni hieman väheni vuosituhannen vaihteen jälkeen, vaikka sitä muistaakseni silloinkin vielä liki päivittäin selasin. Muutin omilleni äitini luota vuoden 2002 kesällä kaupunkiin nimeltänsä Tampere. Tampereella aloin oireilla psyykkisesti vaikeammin, mutta erilaisten vaiheiden jälkeen olin taas Aamulehtiä jakamassa vuoden 2003 marras-joulukuussa. Tällä kertaa olikin oikein levikillisesti laaja piiri, kun jaettavat talot olivat kerrostaloja. Sain eräältä veljeltäni onneksi autoa lainaan ja sillä olikin kätevä lehteä jakaa, kun sain kaikki lehdet kerralla matkaan jakelulaatikolta. Työterveystarkastuksesta selvisin läpi, mutta en tiedä, miten kykenin salaamaan harhamaailmani, koska minulla oli selvä psykoosi päällä. Luin Aamulehteä silloin melko tarkkaan, mutta tulkintani saattoi olla melko virheellistä. Tammikuussa muistan, kun luin myös jaettavanani olleesta uutispäivä Demarin viikonloppunumerosta, että Kalevi Sorsa on kuollut. Mitalin kaksi puolta jäi Sorsan muistojutusta parhaiten mieleeni. Ei mennyt kovinkaan kauan, kun en kyennyt enää vahvasti harhaisena Aamulehteä jakamaan. Jakelun työnjohto halusi, että olisin lehtiä jakanut, koska hekään eivät voineet aavistaa sairaustilani vakavuutta, kun sitä ei havainnut edes silloinen hoitotahoni. Onneksi kumminkin sain jätettyä jakopiirin jossain määrin vähin vahingoin. Saattoi lehti kyllä jokunen päivä tulla hieman myöhässä. Sitten minusta tulikin kuntoutuja ja sittemmin kirjoittaja. Päätin kokeilla kepillä jäätä mielipidekirjoituksellani, joka julkaistiin toimitettuna Aamulehdessä 29.3.2007.

 

Kirjoitus on ote blogimerkintöihin perusteesta kirjasta Hermiitti Kertoo alkaen sivulta 39:

Hermiitti kertoo kirja avattuna

KimmoHoikkala

Olen 41-vuotias kahden koululaisen yhteishuoltaja ja asun Oulussa. Kotoisin olen Pirkkalasta ja olen asunut myös Tampereella. Työkokemukseni on pääasiassa metalliteollisuudesta kuumasinkityslaitoksen töistä. Opintoja minulla on lähinnä tekniikan ylioppilaana 2000-luvun vaihteesta Tampereen teknilliseltä yliopistolta. Olen tällä hetkellä lähinnä vapaaehtoinen mielenterveyden kokemusasiantuntija sosiaalisen median keskusteluissa. Toimeentuloni saan työkyvyttömyyseläkkeellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu