Mediaa ei pitäisi kiinnostaa mun elämäni ollenkaan!

Fermin paradoksin kaltainen tilanne on edelleen totta omien suhteiden tasosta mediaan nähden. Eli en ole saanut juurikaan mitään konkreettista näyttöä median kiinnostuksesta itseäni kohtaan. Ja miksi minun annetaan kärsiä näin paljon ajatteluni kanssa, jos median edustajat tietoisesti silti seuraavat some-touhujani? Eihän median toiminta silloin kestä mitään eettisiä suosituksia osana suomalaista yhteiskuntaa. Johtopäätökseni on pakosti edelleen se, että mediaa ei kiinnosta mun elämä paskanvertaa, eikä se pitäisi edes kiinnostakaan.

Ps. Olen tehnyt valituksen Yleisradion eettiseen toimikuntaan tänä syksynä, mutta sieltä ei olla vielä vastattu mitään.

0
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen vuonna 1978 syntynyt mies Pirkkalassa. Sain oppivelvollisuuteni suoritettua silloisessa Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla vuonna -94. Ylioppilaaksi kirjoitin vuoden -98 keväällä Tammerkosken lukion aikuislinjalta (iltalukio). Olen saanut ilmavoimien sääaliupseerin koulutuksen Tikkakoskella varusmiehenä saapumiserässä 2/98. Työhistoriani alkoi lehdenjakajana kesällä -97 vuosiloman sijaisena ja jakopiirini alueella sijaitsi myös silloinen kotini. Syksyllä -97 aloitin Galvanoimis Oy:n palveluksessa kuumasinkityslaitoksen työntekijänä Pirkkalassa ja olin palveluksessa vuoden 2002 loppuun. Olen opiskellut silloisella Tampereen teknillisellä korkeakoululla vuosina 1999-2002 konetekniikkaa. Sairastuin vähitellen psykoottistasoiseen masennukseen vuoteen 2004 mennessä. Kävin työkokeilussa vuonna 2008 vanhan työnantajani eli nykyisen Aurajoki Oy:n palveluksessa kolmivuorotyössä Pirkkalassa. Olen tehnyt etenkin vuosina 2013-2014 kokemusasiantuntijaluentoja mielenterveydellisestä kuntoutumisesta. Vuonna 2017 minut valittiin Suomen skitsofreniayhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Vuonna 2010 julkaisemani omaelämäkerran nimi on Kuntoutujan tie ja se kirjoitettu salanimellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu