Mikä merkitys on muistelmateoksilla?

Viime vuosina on julkaistu hyvin monia erilaisia muistelmateoksia. Uusin suuntaus muistelmakirjallisuudessa on julkaista elämäkerta merkkihenkilöstä vielä hänen eläessään. Useimmiten muistelmateos on silti elämäkerta lähiaikoina kuolleesta merkkihenkilöstä. Harvinaisempia kirjoja lienee omaelämäkertateokset.

Mielestäni on jossain määrin kyseenalaista tai ainakin vaillinaista arvioida elämäkertakirjassa kuolleita henkilöitä, ellei kyseessä ole oman  egon paisuttaminen. Kuolleita ei enää puolusta kukaan, mutta onko oikein että oman aikansa merkkihenkilöitä kuten presidentti Urho Kekkosta kritisoidaan meidän aikakaudelta. Mikä kritisoinnin ja muistelun merkitys on yhteiskunnallisesti vai onko muistelmateoksiin piilotettu oman erinomaisuuden kuva rivien väliin.

Parhaimmillaan muistelmateos hakee ymmärrystä merkkihenkilöä tai muuten erikoista persoonaa kohtaan, eikä pelkästään teilaa kyseistä kohdehenkilöä väärintekijäksi ja muutenkin moraaliltaan kyseenalaiseksi. Yhteiskuntamme on kehittynyt paljon ja siksi ennen normaalina pidetty asia, tuskin enää onkaan normaalia.

Viestimme lopulta aina omista intresseistämme lähtien, kuten eräs terapeuttisairaanhoitaja minulle kerran totesi. Toki depressiivinen mieli tuskin jaksaisi edes omassa huonommuuden tunteessaan arvioida varsinkaan keitään kuolleita suomalaisia. Toisaalta pieni särö muistelmateoksissa tekee niistä täydellisen inhimillisessä mielessä, vaikka uskon itse olemassa olevan niin hyvänlaatuisia suomalaisia, joista kenelläkään ei voi olla huonoa käsitystä muuta kuin arvioitsijan oman häiriintyneen mielentilan johdosta.

Lopulta jopa hyvä ja kattava elämäkertateos voi esittäytyä lukijalle osittain tulkinnallisena kokonaisuutena. Yhteiskuntamme merkkihenkilöksi ei voi käsittääkseni useinkaan nousta, jos ei ole ollut riittävästi kumarassa, vaikka silloin joillekin tietysti samanaikaisesti pyllistää. Itse olen laiska lukemaan kirjallisuutta, vaikka haluaisin lukea juuri kattavia elämäkertoja, koska niissä on usein historiallista värinää ja tietynlainen yksilöllinen elämän polku.

+1
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen syntynyt vuonna -78 ja ollut toistaiseksi voimassa olevalla työkyvyttömyyseläkkeellä vaikean mielenterveydellisen häiriön takia vuodesta 2008 saakka. Saan psykoosialttiuteeni lääkinnällistä hoitoa. Elämäni on silti edelleen ajoittain tuskallista, mutta iloa elämääni tuo lähinnä kaksi koululaisikäistä poikaani. Työkokemusta minulla on lähinnä metalliteollisuudesta ja koulutusta tekniikan ylioppilaana. Internetin keskusteluissa olen ollut mukana vuoden 2004 kesästä asti.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu