Milloin on oikeus vihata toista ihmistä?

Kiukku on luonnollista, mutta vihaaminen on jo häiriöistä!

Voimme usein väheksyä toisia suomalaisia oman viestintämme perusteella, mutta harvempi alkaa silti vihata kanssaihmisiään. Vihanpito on tosiaan onneksi vain harvojen suomalaisten tapa toimia ongelmallisissa ihmissuhteissa. Kiukku on yleinen tunne, kun kokee vääryyttä muiden ihmisten taholta itseään kohtaan. Vihaaminen lienee yleistä sellaisten kansalaisten piirissä, jotka eivät luota yhteiskuntamme toimintaan juurikaan saati väärintekijöiden oikeudelliseen tuomitsemiseen.

Vihalla saattaa olla joskus järkiperusteita!

Itse näen vihan toista suomalaista kohtaan hyvin häiriöisenä tunteena, vaikka joissakin tapauksissa toisen vihaamiselle lienee omat perusteensakin. Parempi voisi olla, että ottaa etäisyyttä vihaamaansa henkilöön kaikin tavoin, jos ei kykene ajattelemaan avarakatseisesti vihantunnetta aiheuttavan henkilön olemassaolon puolesta. Aikuisina suomalaisina voimme useimmat valita sosiaalisen ympäristömme, eikä meidän tarvitse olla yhteydessä sellaisiin henkilöihin, jotka aiheuttavat itsessämme jopa haitallisia huonoja tuntemuksia.

Niin metsä vastaa, kuten sinne huudetaan?

Olemme yhteiskunnassamme lähinnä toisiamme varten ja jos ajatus yhteiskuntamme olemassaolon perusteesta häviää suurelta osaa suomalaisia, emme voi enää käyttää Suomesta nähdäkseni yhteiskunta nimitystä ensinnäkään. Haitallisia kansalaisia saattaessamme entistä enemmän edesvastuuseen negatiivisen mielialan kylväjinä, voimme ehkä vielä hieman muuttaa yhteiskuntamme individualistista henkeä yhteisöllisempään suuntaan. Pilkalliset, yksilökeskeisetkin suomalaiset tarvitsevat oman sosiaalisen ympäristönsä, vaikka hieman erikoista on kun huomaa yksilökeskeisen suomalaisen itse olevan hädässä, jolloin itseni kaltainen suomalainen saattaa joissain tapauksissa käyttää kostomahdollisuuden hyödyksi.

Lopuksi myrkyllisten ihmisten tuomasta vaarasta yhteiskunnalliselle ilmapiirille!

Pitkävihaisimpien henkilöiden olen lukenut jostain artikkelista voivan käyttää jopa koko elämänsä vihaamansa kanssaihmisen elämän haittaamiseen ja tällaisista sosiaalisista hirviöistä pitäisi päästä kaikkien eroon. Meidän pitää osata arvostaa oikeita asioita yhteiskunnassamme, koska muuten saamme koko yhteiskuntamme voimaan henkisesti pahoin. Suuri vastuu on tietty medialla ja myös meillä kaikilla sosiaalisen median viestijöillä aikakautemme yhteiskunnalliseen ilmapiiriin. Sanotaan totuuden kirpaisevan eniten, koska moni suomalainen pakenee oman minuutensa kanssa muunneltuun eli valheelliseen totuuteen elämäntarinastaan. Häiriöinen ihminen ei voi koskaan käsittää olleensa väärässä ajatustensa kanssa itse omassa täydellisyydessään!

+1
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen vuonna 1978 syntynyt mies Pirkkalassa. Sain oppivelvollisuuteni suoritettua silloisessa Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla vuonna -94. Ylioppilaaksi kirjoitin vuoden -98 keväällä Tammerkosken lukion aikuislinjalta (iltalukio). Olen saanut ilmavoimien sääaliupseerin koulutuksen Tikkakoskella varusmiehenä saapumiserässä 2/98. Työhistoriani alkoi lehdenjakajana kesällä -97 vuosiloman sijaisena ja jakopiirini alueella sijaitsi myös silloinen kotini. Syksyllä -97 aloitin Galvanoimis Oy:n palveluksessa kuumasinkityslaitoksen työntekijänä Pirkkalassa ja olin palveluksessa vuoden 2002 loppuun. Olen opiskellut silloisella Tampereen teknillisellä korkeakoululla vuosina 1999-2002 konetekniikkaa. Sairastuin vähitellen psykoottistasoiseen masennukseen vuoteen 2004 mennessä. Kävin työkokeilussa vuonna 2008 vanhan työnantajani eli nykyisen Aurajoki Oy:n palveluksessa kolmivuorotyössä Pirkkalassa. Olen tehnyt etenkin vuosina 2013-2014 kokemusasiantuntijaluentoja mielenterveydellisestä kuntoutumisesta. Vuonna 2017 minut valittiin Suomen skitsofreniayhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Vuonna 2010 julkaisemani omaelämäkerran nimi on Kuntoutujan tie ja se kirjoitettu salanimellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu