Missä haluat muistosi elävän?
Mitä henkilö jättää kuoltuaan jälkeensä ja miten hän haluaa olla muistettuna? Muutama päivä sitten koin oudon tunteen, että eräs itseäni vanhempi mies oli tyytyväinen kun muistin hänet vielä hyvin ja positiivisesti. Ehkä hän ajatteli, että onneksi hänet muistetaan edelleen hyvällä mielellä kyseisessä paikassa. Moni keski-ikäinen ja vanhempi kansalainen vääjäämättä miettii joskus myös sitä millaisen muiston jättää jälkeensä. En ole mielestäni ylitunteellinen mies, mutta silti koin jotain tunteellista kun kyseisen miehen olemus oli niin vapautunut ja helpottunut, vaikka olimmekin hieman kännissä.
+1
”Missä haluat muistosi elävän?”
– Ehkäpä nimenä hautakivessä. Mutta mitä tässä kohtaa ajattelevat ne, jotka haluavat tuhkansa ripoteltavan tuntemattomaan paikkaan tahi mereen?
Muuten: olisiko viimeisen virkkeesi sana ”vaikka” vaihdettavissa sanaan ”koska”?
Ilmoita asiaton viesti
Älä vastaa, jos toisen kirjoitukset ärsyttävät liikaa. 😉
Ilmoita asiaton viesti
Taidat olla vain ärsyyntyneellä päällä. Tuomon kommentti oli tyypillisen joviaalia ja leppoisaa läpän heittoa, jollainen tekee keskustelun miellyttävän rennoksi ja vähemmän ryppyotsaiseksi.
Ilmoita asiaton viesti
En suinkaan. Itsehän Tuomo epäili kertomukseni todenperäisyyttä, vaikka tilanne oli kyllä osittain tulkinnallinen. Kerroin kyllä pääasiassa omasta tunteestani ja intuitiivisesta päätelmästäni.
Ilmoita asiaton viesti
Kyynikkona arvelen, että juuri ketään ei muistella veivin heiton jälkeen muutamaa viikkoa kauempaa. Tuskin sitäkään.
Ilmoita asiaton viesti
Voi pitää usein paikkansakin, mutta jotkut ovat joko hyvässä tai pahassa muistelun arvoisia vielä jälkeenjäävillekin.
Ilmoita asiaton viesti
Vähän niinkuin eräs kaveri,joka muutti takaisin kotiseudulleen eläkkeelle siiryttyään. Kun lapset kyselivät mites tuo sinun mökkis kun veivis heität?
Äijä sanoi,ettei häntä haudassa kiinnosta pätkääkään mökin kohtalo.
Ilmoita asiaton viesti
Morjens Kimmo. Kyllä toivoisin sitä, että omaiset muistaisi niiden hyvien juttujen kautta. Ikäviä juttuja ei toivottavasti muista kukaan.
Ilmoita asiaton viesti
Kiitos Janne kommentistasi! Moni rikollinenkin haluaa olla muistettu ehkä jostain muista asioista elämänsä varrelta kuin rikoksistaan. Mietin, että avauksessa viittaamani paikka on eräs pubi ja tunnen avauksen vanhemman tyypin mielestäni melko hyvin. Jännä intuitiivinen tunne valtasi mieleni kohtaamisemme jälkeen ja mietin sitä pari päivää, kunnes siitä muodostui tuo avauskirjoitukseni. Itselläni ei ole sellaisia paikkoja, joissa haluaisin itseni erityisesti muistettavan. Ja jos jossain minut muistetaan, niin toivoisin myös että lähipubissani ainakin muistettaisiin itseäni hyvillä mielin. 🙂
Ilmoita asiaton viesti
Kyllä Kimmo rehellinen kaveri muistetaan pitkään.Propsit siitä.
Taisi Päätalollakin, jota arvostan jonkinverran olla samanniminen kaveri.
Ilmoita asiaton viesti
Konfutselta kysyttiin aikoinaan mitä hän tekisi, jos tietäisi kuolevansa huomenna. Hän vastasi: ”Menisin puutarhaani istuttamaan puun.”
Ilmoita asiaton viesti
Heh, muistelen kuulleeni saman jutun Lutherista.
Ilmoita asiaton viesti
En toivo, että muistetaan minua ollenkaan, kun minua ei täällä enää ole. Joku voi tällä hetkellä muistaa minut siitä, kun olen kirjoittanut silloin tällöin Uuden Suomen kommenttipalstalle, mutta tässä muistamisessa on varmasti melko negatiivinen sävy. Saattaa olla, että joku muistaa minut siitä, että laiminlöin opiskelua lukioaikana ja kävin välitunnilla paljon bingoa pelaamassa ja myöhästyin usein Ruotsin-kielen tunnilta; tässäkin on negatiivinen sävy, mutta saavutin sentään mitalin koululaisten yleisurheilukilpailuista lukioaikana, tätä ei välttämättä muista monikaan. Tartu Mikkiin ohjelmassa olin aikoinaan mukana, mutta sekin laulupätkä oli ennalta nauhoitettu, joka siinä ohjelmassa esitettiin, mutta se meni kyllä nuotilleen oikein sentään; tämä saatetaan jopa muistaa, mutta ei kovin laajalti kuitenkaan.
Ilmoita asiaton viesti