Mitä minä unelmoin, entä sinä?

Joskus olen unelmoinut jopa ulkomailla asumisesta ja ei se unelma ihan mahdoton vieläkään ole. Tosin unelmani on sikäli muuttunut, että en enää haaveile työnteosta ulkomailla, vaan lähinnä rattoisista eläkepäivistä ehkä Bulgariassa. Espanjakin voisi olla mahdollinen kohde, jos hintataso ei ole aivan mahdoton. Jos oletan, että voisin muuttaa lämpimämpään maahan noin 55-vuotiaana terveydentilan ollessa hyvä, niin tuskin unelmani aivan mahdoton olisi! Noin 10000 euroa pitäisi eka saada säästöön rahaa ja sitten voisi huoletta lähteä ainakin joksikin aikaa mahdollisesti Bulgariaan Mustanmeren rannalle.

Unelmat ovat tärkeitä elämässä, koska ne lopulta määrittävät tiettyjen rajojen sisällä kaikkien ihmisten tulevaisuutta ja joskus melko paljonkin. 10 vuoden kuluttua olen haaveillut lähteväni jo reilaamaan poikieni kanssa, kun olen itse silloin 53-vuotias ja poikani ovat parikymppisiä. Onhan tässä paljon välissäkin vuosia vielä ja elämässä voi tapahtua myös myönteisesti yllättäviä asioita, eikä pelkästään kielteisiä ja rasittavia tapahtumia. Jo kolmen vuoden sisällä toivon, että saisin motivoitua itseni tiukemman talouskurin noudattamiseen. Itselleni on ollut äärimmäisen vaikeaa sopeutua alhaiseen käyttövaraan kuukautta kohti avioeroni jälkeen, vaikka siitä on jo aikaa kuusi vuotta.

Eipä minulla mitään erityisiä unelmia muuten ole elämässäni, vaikka tosiaan positiiviset tapahtumat ovat aina tervetulleita kuten potentiaalisten uusien ystävien kohtaamiset. Unelmani liittyy lyhyellä aikavälillä seuraavan viiden vuoden aikana paljon oman elämänhallintani parantamiseen. Pitkällä aikavälillä eli yli 10 vuoden päästä voisi olla ajankohtaista muuttaa vähäksi aikaa ulkomaille katselemaan maailmanmenoa.

0
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen syntynyt vuonna 1978 Pirkkalaan. Muutin vuonna 2002 Tampereelle saunalliseen poikamiesasuntoon. Olen asunut kauden myös Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla 1993-94, varusmiespalveluksen yhteydessä silloisessa Kuoreveden Hallin ja Tikkakosken Ilmavoimien varuskunnissa, mielisairaalan suljetulla osastolla vuonna 2004 Pitkäniemen sairaalassa Nokialla kolmesti ja Peltolan mielisairaalan suljetulla osastolla Oulussa kahdesti vuonna 2015. Lisäksi asuin jopa opiskelijasoluasunnossa kausia vuoden 2003 aikana Nurmijärven Rajamäellä Työtehoseuran kurssikeskuksessa. Avioiduin vuoden 2008 syksyllä ja avioero koitti vuonna 2015. Asun toistaiseksi Oulun Rajakylässä. Edelleen iloa elämääni tuovat lähisukuni, harvat ystävät ja tietenkin erityisesti kaksi kouluikäistä poikaani. Työkokemusta minulla on lähinnä metalliteollisuudesta ja koulutusta tekniikan ylioppilaana. Internetin keskusteluissa olen ollut mukana vuoden 2004 kesästä alkaen. Esittelyni loppuun miete: Onkohan kateus ja ahneus toisiinsa sidoksissa olevia tunteita, kun sanoohan vanha suomalainen sananparsi, että "kateus vie kalatkin vedestä."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu