Miten minusta tuli avomielinen julkaisija sosiaalisessa mediassa?

Miten käsitykseni on elämästä muuttunut internetin välityksellä eri aikakausina? Siinäpä tosiaan melko vaikea kysymys itselleni. Ensimmäisiä kertoja käytin internettiä 2000-luvun vaihteessa Tampereen teknillisen korkeakoulun opiskelijana. Käytin silloin internettiä koulun tietokonesaleissa ja selasin nettiä lähinnä viihdemielessä. Oman tietokoneen nettiyhteydellä hommasin alkukesästä vuonna 2004.

Oireilin vielä liki psykoottisesti kesällä 2004 ja olinkin jopa sairaalahoidossa Pitkäniemen mielisairaalassa sekä kesäkuussa että elo-syyskuussa. Julkikirjoittamiseni oikeastaan alkoi MTV3 tekstiviesti-chat palvelussa muistaakseni jo vuonna 2003. Miksi sitten hakeuduin viestittelemään MTV3 tekstiviestipalveluun on myös mielenkiintoinen kysymys. Olin jo 1990-luvulla seurannut Yleisradion teksti-tv:n nuorten sivustoja ja kirjeenvaihtopalstaa. Mielestäni siellä oli hyviä kirjoituksia siihen aikaan ja taisin itsekin hakea kirjeenvaihtokaveria, mutta tyttö halusi minun kirjoittavan kirjeeni käsin ja se jäi siihen sitten.

Ehkä seurankipeys ja yksinäisyyden kokeminen ajoivat minut lopulta käyttämään myös MTV3 kanavan silloin teksti-tv:ssä pyörinyttä chat-palvelua, jonne yksi viesti maksoi muistaakseni jo siihen aikaan vuosina 2003-2004 euron kappale. Lopulta todellisuudentajuni alkoi järkkyä, kun seurasin ilmeisesti liian intensiivisesti MTV3 kanavan tekstiviesti-chat sivua teksti-tv:n välityksellä. Näin kyseisessä MTV3 kanavan palvelussa piiloviestejä itselleni ja tarina kehittyi ajatuksissani lopulta avoimeen psykoosiin vuodenvaihteeseen 2004 mennessä.

Sain realiteetit takaisin ensimmäisen antipsykoottisen lääkityksen seurauksena ja sairaalahoitojakson jälkeen samaisen vuoden keväällä 2004, jolloin tunsin helpotusta ja huvittavuutta viime kuukausien ajattelusta, vaikka pian tilani muuttui hyvin pian sen jälkeen vaikeaksi masennukseksi. Voi olla, että jos en olisi hairahtanut koskaan niin vahvasti television chat-palveluun, niin minusta ei olisi ehkä tullutkaan koskaan näin avointa julkaisijaa sosiaalisessa mediassa. Foorumikirjoittelun aloitin internetin palstoilla vähitellen kesällä 2004.

Ensimmäisiä julkisia viestejä kirjoitin muistaakseni Suomi24-palveluun kesän aikana 2004. Sitten löysin myös silloisen laajasti tunnetun vertaistukisivusto tukiasema.netin ja aloin kirjoittaa vähitellen rohkaistuen. Olin alussa tukiasemalla melko varovainen kirjoittaja ja ihailin monien kyseisellä foorumilla kirjoittaneiden henkilöiden kirjoittajan lahjoja. Lopulta sain kyseenalaiseen maineen tukiasema.netin kirjoittajana, koska minua pidettiin riidanhaastajana ja provokaattorina, joista jälkimmäinen seikka pitää myös omasta mielestäni paikkansa. Elämäni oli niin tylsää, että hain hupia netistä kirjoittamalla julkisia provoja nimimerkin takaa, vaikka pääasiassa kirjoitukseni olivatkin asiallisia mutta ehkä kohdeyleisölle vertaistukifoorumilla liian kriittisiä ja purevia.

Olin seurannut vuoden 2005 aikana joitakin julkisen päiväkirjan pitäjiä tukiasema.netissä ja sitten innostuin itsekin avaamaan julkisen päiväkirjan nimimerkkini ’hermit’ takaa ja nimeksi laitoin nettipäiväkirjalleni: ”Kohti raittiutta!” Olinhan juonut koko vuoden 2005 alkoholia muistaakseni päivittäin tai sen takia muistaakseni, koska koko kyseisestä vuodesta minulla ei ole oikein mitään muistikuvia. Raitistuminen ei tapahtunut heti kuitenkaan, vaan sain pitää julkista päiväkirjaa aina vuoden 2007 elokuuhun, jolloin lopulta raitistuin.

Kirjoitin nettipäiväkirjani aineiston pohjalta omaelämäkertani Kuntoutujan tie ja julkaisin sen vuoden 2010 alussa eli eipä mennyt sillain ollenkaan hukkaan aikani kokemukseni mukaan ajoittain hyvin painostavanakin paikkana olleelta tukiasema.netin sivustolta. Toisaalta sain joitakin hyviä ystäviä tukiaseman kautta ja osa heistä kuuluu edelleen läheisiin ystäviini. Kirjani julkaiseminen vuonna 2010 oli muutos myös sosiaalisen median suhteen, koska liityin silloin ensimmäisen kerran Facebookiin toukokuussa, vaikka en pitänyt Facebookin palvelusta ensivaikutelmani valossa. Lopulta aloin kirjoittaa myös blogia omalla nimelläni Uusi Suomi Puheenvuorossa joulukuussa 2011, koska koin suurta painetta siirtyä julkiseksi viestijäksi mediajuttujen perusteella.

Välillä olen jopa katunut päätöstäni, että lähdin omalla henkilöidentiteetilläni ja pärstäkuvalla kirjoittamaan avoimesti julkista blogia. Olen pitänyt julkista kirjoittamista netissä aina enemmänkin sosiaalisena harrastuksena kuin minään tärkeilynä saati julistajana tai opetustarkoituksena. Toisin sanoen keskustelevuus on minulle sosiaalisessa mediassa kaikki kaikessa. Olen omasta mielestäni saanut myös sosiaaliseen mediaan ja mediatoimintaan liittyvän harhaisuuteni melko hyvin kuriin sen jälkeen kun vielä vuosien 2014-15 vaihteessa hurahdin vaikeisiin psykoottisiin ajattelumalleihin, jonka seurauksena hain muun muassa avioeron.

Moni pitää minua tietenkin edelleen piikittelevänä hörhönä mitä nettikeskusteluun tulee ja se on mielestäni melko ikävä kokemus, joka puolestaan aiheuttaa epäuskoa itselleni koko suomalaista yhteiskuntakulttuuria kohtaan. Miksi minun sanat ovat just sellaisia, joita ei esimerkiksi Yleisradion tai Helsingin Sanomien verkkokeskusteluissa kaivata? En elättele mitään toiveita paremmasta enää sosiaalisen median avoimena julkaisijana, mutta en myöskään ajattele enää joutuvan niin pahoihin syövereihin ajatteluni suhteen kuin vuosina 2004 ja 2015.

Tuntuu ihan hyvältä olla jopa äänessä YouTubessa ja kirjoittaa blogimerkintöjä tällä hetkellä, enkä halua enää ajaa itseäni harhakäsityksiin ainakaan tietoisesti. Toki aistin edelleen taustastani johtuen pientä herkkyyttä ajattelussani mediaa ja sosiaalisen median palveluita kohtaan. Oman kokemukseni kautta mikään ei toisaalta enää voi minua yllättää vallitsevassa mediatodellisuudessa ja lopulta tärkeintä onkin tietää oma arvonsa ihmisenä, vaikka kukaan sitä ei koskaan tulisikaan sanomaan.

Summauksena omaan julkaisutoimintaani koskien sanoisin, että sosiaalisesti aktiivisempaa elämää elävänä voisin olla tyytyväisempi elämässä ja jättää sosiaalisen median paljon vähemmälle huomiolle. Tuskin mikään tulee silti muuttumaan elämässäni lyhyellä aikavälillä ja tunnen olevani tavallaan sosiaalisen median vankina, vaikka paradoksaalista kyllä koen sanomisen vapauteni melko laajana ja jopa altruistisen vahvana. Muutosta on kiistatta tapahtunut vuosikymmenten kuluessa oman julkaisutoimintani suhteen, mutta siitä huolimatta koen ihmisenä olevani paljolti sama hieman epävarma tyyppi kuin aloittaessani some-julkaisijana anonyymeillä foorumeilla vuonna 2004.

+2
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen vuonna 1978 syntynyt mies Pirkkalassa. Sain oppivelvollisuuteni suoritettua silloisessa Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla vuonna -94. Ylioppilaaksi kirjoitin vuoden -98 keväällä Tammerkosken lukion aikuislinjalta (iltalukio). Olen saanut ilmavoimien sääaliupseerin koulutuksen Tikkakoskella varusmiehenä saapumiserässä 2/98. Työhistoriani alkoi lehdenjakajana kesällä -97 vuosiloman sijaisena ja jakopiirini alueella sijaitsi myös silloinen kotini. Syksyllä -97 aloitin Galvanoimis Oy:n palveluksessa kuumasinkityslaitoksen työntekijänä Pirkkalassa ja olin palveluksessa vuoden 2002 loppuun. Olen opiskellut silloisella Tampereen teknillisellä korkeakoululla vuosina 1999-2002 konetekniikkaa. Sairastuin vähitellen psykoottistasoiseen masennukseen vuoteen 2004 mennessä. Kävin työkokeilussa vuonna 2008 vanhan työnantajani eli nykyisen Aurajoki Oy:n palveluksessa kolmivuorotyössä Pirkkalassa. Olen tehnyt etenkin vuosina 2013-2014 kokemusasiantuntijaluentoja mielenterveydellisestä kuntoutumisesta. Vuonna 2017 minut valittiin Suomen skitsofreniayhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Vuonna 2010 julkaisemani omaelämäkerran nimi on Kuntoutujan tie ja se kirjoitettu salanimellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu