Miten voi ärsyttää olemalla ärsyttämättä?

Aloin miettiä joitakin yksittäisiä kohtaamisia puolituttujen henkilöiden kanssa ja varhaisin mieleeni tullut kohtaaminen oli varusmiespalvelukseni aikaan Tikkakoskella syksyllä 1998, kun eräs tyyppi kutitteli poskeani ja sama oli jo toistunut Kuoreveden Hallin varuskunnassa alokasaikana kesällä 1998. Myös tehdastöissä olin osittain leimattuna puolituttujen henkilöiden toimesta, kun duunikaverini haukkui minua 2000-luvun vaihteessa vittupääksi. Vielä noin 10 vuotta sitten eräs äitini mummokaveri suhtautui minuun todella töykeästi ja samalla he kehuivat erästä veljeäni kilpaa. Mistä negatiivinen suhtautuminen oikein kumpuaa, jos sillä ei vaikuta olevan edes mitään syytä? Tätä ilmiötä on nähdäkseni toistunut vielä viime aikoinakin eli olen ollut silmätikkuna, vaikka en omaa järin vahvoja ryhmäytymisvalmiuksia tai just sen takia olen ollutkin silmätikkuna kenties?

KimmoHoikkala

Olen 41-vuotias kahden koululaisen yhteishuoltaja ja asun Oulussa. Kotoisin olen Pirkkalasta ja olen asunut myös Tampereella. Työkokemukseni on pääasiassa metalliteollisuudesta kuumasinkityslaitoksen töistä. Opintoja minulla on lähinnä tekniikan ylioppilaana 2000-luvun vaihteesta Tampereen teknilliseltä yliopistolta. Olen tällä hetkellä lähinnä vapaaehtoinen mielenterveyden kokemusasiantuntija sosiaalisen median keskusteluissa. Toimeentuloni saan työkyvyttömyyseläkkeellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu