Musikaalinen ärsytykseni vai epämusikaalinen olemukseni? (Sisältää viittauksen Apulanta yhtyeeseen.)

Mikä ärsyttää ja miksi ärsyttää? Pidän itse ärsyyntymisen tunnetta jossain määrin kiusallisena, vaikka esimerkiksi radion musiikkitarjonnasta ärsyyntyminen ei olekaan kohdennetusti suunniteltua. Toisaalta lyyrinen musiikki voi ärsyttää juuri sanojen latteuden, tyhjyyden ja typeryyden takia. Kaiken kukkuraksi sama musiikkiesitys soi radiossa useita kertoja eri radiokanavilla päivässä! Musiikki vaikuttaa osittain ironian keinoin kuten sanataide yleensäkin.

Lyriikan ironian kohde on silloin tietyt sanoittajan kohteeksi otetut suomalaiset, eikä se todellakaan ole silloin vilpitöntä itseironiaa tai edes pisteliään sarkastista ajattelemaan herättävää sanataidetta. Ärsytyksen tunne kuulijassa tietyn musiikkiesityksen seurauksena voi olla mielestäni jopa sanoittajan laskelmoitu toiminta, koska tarkoitus on ollut piikittää tietynlaisia kansalaisia esimerkiksi latistamalla manipulatiivisesti ajattelua. Mielestäni eräs typerimmistä ja ärsyttävimmistä lauluista, jota etenkin kaupallisilla radiokanavilla soitettu viime vuosina on nimeltään ’Valot pimeyksien reunoilla’ Apulanta yhtyeeltä. Silti kyseinen laulu on Radio Suomi Popin Apulanta stadionkeikkaäänestyksen perusteella koko yhtyeen paras laulu kautta aikojen.

Laulu jossa sanotaan ensinnäkin: ”Ne (laulut) voi saada sut kaivelemaan asioita, joilta mielesi koittaa sua suojella” ja ”Tää on pelkkä tyhjä kuori – Joka sun pitää täyttää”, mutta lopuksi laulu kumoaa itse itsensä kertomalla seuraavasti: ”Valot pimeyksien reunoilla – Älä usko lauluihin”.

Olen kuullut ’Valot pimeyksien reunoilla’ laulun radiosoitossa vailla sosiaalista toimintaa omaavana kansalaisena viimeisen viiden vuoden aikana varmaan vähintään kerran viikossa ja jo ensi kuulemalla vuonna 2015 ihmettelin laulun lyyristä ilmaisua ja epävireistä melodiakulkua, mutta silti kyseinen laulu soi edelleen vahvasti kaupallisessa radiossa. Olen siis kuullut kautta aikojen itseäni eniten ärsyttävän laulun radiosta valehtelematta noin 260 kertaa!

Mikä tällaisen omaehtoisen manipulaation vaikutus sitten on vai voiko ärsytyksen tunne johtaa joskus johonkin hyvään? En osaa sanoa varmasti, mutta epäilen että mitään rakentavaa Apulanta yhtyeen lyriikka ei ole saanut ainakaan minussa aikaiseksi muuta kuin kauhean ajoittaisen ärsytyksen tunteen, sikäli kun se on täysin epämusikaalinen ja lyyrisesti oksettava esitys. Toivottavasti sain tämän ärsytykseni tässä nyt vihdoin käsiteltyä, koska kokemuksena Apulannan jopa tuhansia kertoja eri radiokanavilla Suomessa soinut laulu on hyvin erikoista kuultavaa minun korviini. Ettekö kanssasuomalaiset oikeasti tunnista laadukasta musiikkia vai onko minun musamakuni vääristynyt?

KimmoHoikkala

Olen 42-vuotias kahden koululaisen yhteishuoltaja ja asun Oulussa. Kotoisin olen Pirkkalasta ja olen asunut myös Tampereella. Työkokemukseni on pääasiassa metalliteollisuudesta kuumasinkityslaitoksen töistä. Opintoja minulla on lähinnä tekniikan ylioppilaana 2000-luvun vaihteesta Tampereen teknilliseltä yliopistolta. Olen tällä hetkellä lähinnä vapaaehtoinen mielenterveyden kokemusasiantuntija sosiaalisen median keskusteluissa. Toimeentuloni saan työkyvyttömyyseläkkeellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu