Myötähäpeän ja komedian suhde?

Komiikka muuten perustuu paljolti myötähäpeän tuottamiseen. Jalmari Finnen ’Kiljusen herrasväki’ on just hyvä esimerkki nolouden hauskuudesta. Joskus ajattelin, että itseä saa laittaa halvalla moraalisesti hyvässä huumorissa, mutta toisia henkilöitä ei saisi nolata.

Onhan televisiossa ’Nolojen tilanteiden mies’, joka perustaa koko komiikkaansa noloudelle. Rowan Atkinson tosiaan tekee julkisesti roolihahmonsa välityksellä sellaisia juttuja, joita moni voi pitää hyvin noloina juttuina.

Komiikassa saattaa olla hiuksenhieno rajapinta siinä, että mikä on sopimatonta ja mikä on sopivaa. Esimerkiksi rasistinen komedia ei mene enää läpi, eikä se kaikkia naurata tällä aikakaudella. Seksiin liittyvä komedia ei myöskään monia varmaan naurata, vaikka kyseessä olisikin joku seksikommellus.

Uuno Turhapuro oli puolestaan komediahahmona niin erikoinen, että eipä Turhapuroon moni voinut varmaan samaistua. Silti Uuno komiikka nähdäkseni myös perustui ainakin osittain nolouteen.

Mitä mieltä olette, että miksi ihminen nauraa myötähäpeän tunnelmissa? Liittyykö myötähäpeään perustuvaan komiikkaan oikeastaan itseironinen mielenlaatu, jolloin itse asiassa katsojana tai lukijana asettuu komedianäytelmän hahmon asemaan.

Tässä vielä hyvä kuvaus Kiljusen herrasväki kirjoista:

https://www.kirjasampo.fi/fi/kulsa/saha3%253Au0c97e7ae-c83f-4762-8d49-7af1cde23063

KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen 46-vuotias kahden pojan isä. Itseäni kiehtoo monet elämään ja yhteiskuntaan liittyvät asiat. Tykkään käydä yhteiskunnallista keskustelua ja se on itselleni myös ajanvietettä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu