Noista menneistä markoista ja penneistä eli meikän pisimmät taksimatkat!

Mun pisin oma taksimatka on ollut Vantaalta Helsingin Pasilan ja Pirkkalan kautta Tampereen Linnainmaalle ja se maksoi vuoden 2006 lokakuussa 270 euroa. Silloin minulla oli vielä rahaa joitakin tonneja, eikä se tuntunut kovin pahalta, kun sain dokata olutta taksissa.

Ote omaelämäkertakirjastani Kuntoutujan tie s. 157:

”Miitin jälkeen minulla oli tapaaminen yhden tukarilaisen chat-kaverin kanssa. Menin sitten hänen kanssaan bussilla Vantaalle. Minulla oli kossupullo mukana ja Alkon juomasekoitusta. Kaverin kämppä oli aivan järkyttävässä kunnossa, mutta en heti kehdannut lähteä. Ajattelin että juomme viinat pois ja lähden sitten. Joimmekin kossupullo pois ja olimme Tukarin chatissa. Viimeinen pisara oli puukko tietokonepöydällä, jonka kaveri laittoi sitten pois kun huomautin asiasta. Ajattelin etten voi jäädä yöksi sinne, jos sinne kämppään ylipäätään minnekään olisi sopinut yöpymään. Mietin sitä, että soitanko sosiaaliviranomaisille tästä vantaalaisesta nettikamusta, koska olin vähän huolissani hänen pärjäämisestään. Lähdin kävelemään, vaikka kaveri kiukuttelikin ovenraossa. Kävelin jonkun matkaa ja sain lennosta taksin kiinni. Tilasin kyytiä Hesaan johonkin halpaan hotelliin. Kun olimme menossa Pasilassa tuli mieleeni ajatus, että mitä jos ajaisinkin taksilla Tampereelle. Taksikuski sanoi siihen, että hän meinasikin ehdottaa sitä. Taksikuski sanoi, että se on semmoinen 250 euroa Tampereelle, johon totesin että eihän se paljon ole ja se oli menoa sitten. Matka kului ihan hyvin jutellessa ja minä kiskoin kaljaa matkalla. Perille saavuimme kai joskus kolmen jälkeen, kun kiersimme ensiksi kotiseutuni kautta. Taksimatka taisi maksaa jotain hieman päälle 270 euroa, mutta en minä sitä aivan törkeänä hintana pitänyt.”

Aamuöinen kuva tältä päivää Oulun Rajakylästä, kun pakkasta oli -19 astetta.

 

Pisin taksimatkani on silti perheeni kanssa tehty matka Kokkolasta Tampereen Turtolaan VR:n piikkiin muistaakseni vuoden 2013 talvella, kun kiskobussi ei tullut Nivalaan ja sitten soittelimme VR:lle, että miten pääsemme nyt Tampereelle ja VR:n keskuksesta neuvottiin menemään Ylivieskan asemalta ja siellä nousemaan Rovaniemi-Kokkola junaan. Kokkolasta otimme farmarimallisen taksin ja siinä oli naiskuljettaja. Istuin edessä ja pojat sekä poikien äiti takapenkillä. Siitäkin tuli silloin riitaa, kun kävin Seinäjoella poikien nukkuessa huoltamolla syömässä sämpylän kahvin kera ja sanoin vain muijalle, että onhan junassakin ravintolavaunu. Päästiin lopulta kotiovelle ja taksimatkan hinta oli päälle 650 euroa. 🙂

0
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen vuonna 1978 syntynyt mies Pirkkalassa. Sain oppivelvollisuuteni suoritettua silloisessa Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla vuonna -94. Ylioppilaaksi kirjoitin vuoden -98 keväällä Tammerkosken lukion aikuislinjalta (iltalukio). Olen saanut ilmavoimien sääaliupseerin koulutuksen Tikkakoskella varusmiehenä saapumiserässä 2/98. Työhistoriani alkoi lehdenjakajana kesällä -97 vuosiloman sijaisena ja jakopiirini alueella sijaitsi myös silloinen kotini. Syksyllä -97 aloitin Galvanoimis Oy:n palveluksessa kuumasinkityslaitoksen työntekijänä Pirkkalassa ja olin palveluksessa vuoden 2002 loppuun. Olen opiskellut silloisella Tampereen teknillisellä korkeakoululla vuosina 1999-2002 konetekniikkaa. Sairastuin vähitellen psykoottistasoiseen masennukseen vuoteen 2004 mennessä. Kävin työkokeilussa vuonna 2008 vanhan työnantajani eli nykyisen Aurajoki Oy:n palveluksessa kolmivuorotyössä Pirkkalassa. Olen tehnyt etenkin vuosina 2013-2014 kokemusasiantuntijaluentoja mielenterveydellisestä kuntoutumisesta. Vuonna 2017 minut valittiin Suomen skitsofreniayhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Vuonna 2010 julkaisemani omaelämäkerran nimi on Kuntoutujan tie ja se kirjoitettu salanimellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu