Omasta zeniläisestä ihanteestani ja tavoitteeni olemisen keveydestä

Pelkän olemisen keveys vai raskaus? Olen useasti miettinyt etenkin viime vuosina keinoja päästä pitkäkestoisempaan mielenrauhan tilaan ja ajoittain olen kokenut päässeeni lähelle hyvätasoista mielenrauhaa. Epätoivoiselta pitempään kestävän mielenrauhatilan löytyminen on silti itsestäni tuntunut. Pelkkää oleminen ilman sosiaalisia virikkeitä tai esimerkiksi radionkuuntelua tuntuu itsestäni melko mahdottomalta tehtävältä edes yksittäisen päivän osalta.

Vaikea sanoa, että mistä sosiaalinen tarve ihmisellä yleensäkään syntyy, vaikka keskeisin asia tässä tietysti on ihmisen laumasieluisuus ja kasvuolosuhde. Aitoja erakkotyyppejä tuskin on monia olemassa koko maailmassa jos keitään saati pelkkään puhdasoppiseen olemiseen kykeneviä ihmisiä, eikä pelkkä olemisen ihannointi liene edes kovin järkevää sosiaalisuuteen taipuvaisella henkilöllä. Erakoituneetkin ihmiset haluavat varmasti olla joidenkin harvojen läheisten ihmisten seurassa, ellei sosiaaliset lähisuhteet ole sitten kauttaaltaan myrkyttyneet. Pidän zeniläistä kykyä hallita mielentila erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa tai pelkästään olemalla silti hyvin ihailtavana, vaikka tuskin itse koskaan kykenen säilyttämään mielenterveyteni tason pitkäkestoisesti sosiaalisesti lähes tai täysin virikkeettömässä ympäristössä.

Psykiatrinen sairaalahoito on psykoosipotilaiden osalla puolestaan lähes poikkeuksetta mahdollisimman vähäisin virikkein toteutettua edelleen Suomessa. Omaan kokemusta psykiatrisesta sairaalahoidosta potilaana vuosilta 2004 ja 2015, joten jonkin verran omaan kokemuksellista tietoa psykiatrisen suljetun osaston hoitokäytännöistä. Olen kokemusasiantuntijana kääntynyt jo aikoinaan sille kannalle 2010-luvun alkupuolella, että myös psykoosipotilasta voisi yrittää lievästi aktivoida tai ainakin kuulla aidommin ja miettiä hoitotahona mahdollista syy-yhteyttä psykoottiseen tilaan yksilöllisemmin ja tarkemmin ihan jo potilaan oikeusturvankin kannalta.

Psykoottisesti oireilevaa potilasta kannattaa kuulla myös sen takia, koska potilaan kertomassa tarinassa voi paljastua juuri kipeimpiä kohtia elämässä tai paremmin traumakokemuksia. Psykoosipotilaan kertoman johdosta voitaisiin jälkikuntoutuksessa miettiä tarkemmin potilaan elämän kipukohtien käsittelyä psykoterapeuttisin keinoin. Onkin perin outoa, että psykiatrinen sairaalahoito odottaa eniten ylenpalttista ajatustoimintaa omaavien psykoosipotilaiden vaikenevan osastoilla ja tällöin voidaan myös perusteetta lääkitä liikaa potilaita, koska hoitokäytännöt ovat epäinhimillisiä suhteessa psykoosipotilaaseen. En tiedä onko syynä psykoosipotilaiden terapeuttisemman hoidon vähyyteen Suomessa resurssipula vai enemmänkin psykiatristen suljettujen osastojen epäkelvot hoitokäytännöt.

Omassa elämässä tunnen zeniläisen ihanteeni eli puhtaan olemisen ihannoinnissa hyvin kauaskantoiselta ja liki mahdottomalta asialta psykoosisairauteni eli ylenpalttisen ajatustoiminnan takia. En silti pidä unelmaa korkeammasta tyytyväisyyden tasosta elämässä ja ajatustoiminnan jonkinlaisesta taantumisesti täysin mahdottomana asiana. Haluan jo toivottaa tämän kirjoitukseni yhteydessä erityisen hyvää loppuvuotta 2021 kaikille psykoosikokemusta omaaville suomalaisille ja mielenrauhaisampaa uutta vuotta 2022! 🙂

0
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen vuonna 1978 syntynyt mies Pirkkalassa. Sain oppivelvollisuuteni suoritettua silloisessa Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla vuonna -94. Ylioppilaaksi kirjoitin vuoden -98 keväällä Tammerkosken lukion aikuislinjalta (iltalukio). Olen saanut ilmavoimien sääaliupseerin koulutuksen Tikkakoskella varusmiehenä saapumiserässä 2/98. Työhistoriani alkoi lehdenjakajana kesällä -97 vuosiloman sijaisena ja jakopiirini alueella sijaitsi myös silloinen kotini. Syksyllä -97 aloitin Galvanoimis Oy:n palveluksessa kuumasinkityslaitoksen työntekijänä Pirkkalassa ja olin palveluksessa vuoden 2002 loppuun. Olen opiskellut silloisella Tampereen teknillisellä korkeakoululla vuosina 1999-2002 konetekniikkaa. Sairastuin vähitellen psykoottistasoiseen masennukseen vuoteen 2004 mennessä. Kävin työkokeilussa vuonna 2008 vanhan työnantajani eli nykyisen Aurajoki Oy:n palveluksessa kolmivuorotyössä Pirkkalassa. Olen tehnyt etenkin vuosina 2013-2014 kokemusasiantuntijaluentoja mielenterveydellisestä kuntoutumisesta. Vuonna 2017 minut valittiin Suomen skitsofreniayhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Vuonna 2010 julkaisemani omaelämäkerran nimi on Kuntoutujan tie ja se kirjoitettu salanimellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu