Pienien välittävien eleiden merkitys elämässä voi olla suurikin!

Ystäväni otti kuvan eilen Oulun rautatieaseman tuntumassa! :)

Elämässä on nähdäkseni suuri merkitys pienilläkin välittävillä eleillä ja tätä seikkaa ei aina edes asiakaspalvelutyössä vieläkään ymmärretä. Onhan myös helpompi esimerkiksi äänestää vaaleissa ehdokasta, jonka kanssa on ollut pientä flirttiä. Myös romanttinen vire ihmisten välillä perustunee usein nonverbaalisen alueen viestintään ja romanttinen veto kasvaa paradoksaalisesti juuri epäselvien lempeiltä vaikuttaneiden kohtaamisten jälkeen.

Liian moni suomalainen lienee silti usein kykenemätön omien elämän vaikeuksien tai muiden vastaavien asioiden takia positiiviseen ilmeeseen muiden suomalaisten parissa, eikä vakavamielisyydessäkään mitään huonoa sinänsä ole, vaikka voisihan vakavamielisemmätkin suomalaiset joskus hieman irrotella sosiaalisesti kuten tervehtien tuttuja. Joskus olen kokenut Suomessa niinkin, että aito iloisuus ja positiivinen elämänvire on monille muille suomalaisille liikaa, vaikka en väitä aina itsekään olevani pelkästään ilopilleri.

Täytyy vielä tässä aitoon vuorovaikutukseen suomalaisia kannustavan kirjoitukseni lopussa sanoa silti se, että teennäinen ja epäaito sosiaalinen lähestymisestä tulee yhtä epämiellyttävä olo kuin ventovieraan tyypin halauksesta. Pientä flirttiä suosittelen kaikille suomalaisille aina kuin siltä tuntuu ja otetaan positiiviset eleet myös kiltisti vastaan, jos ei ole aihetta protesteihin. Hyvää pikkujouluaikaa Oulusta toivottaa Kimmo! 🙂

0
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen vuonna 1978 syntynyt mies Pirkkalassa. Sain oppivelvollisuuteni suoritettua silloisessa Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla vuonna -94. Ylioppilaaksi kirjoitin vuoden -98 keväällä Tammerkosken lukion aikuislinjalta (iltalukio). Olen saanut ilmavoimien sääaliupseerin koulutuksen Tikkakoskella varusmiehenä saapumiserässä 2/98. Työhistoriani alkoi lehdenjakajana kesällä -97 vuosiloman sijaisena ja jakopiirini alueella sijaitsi myös silloinen kotini. Syksyllä -97 aloitin Galvanoimis Oy:n palveluksessa kuumasinkityslaitoksen työntekijänä Pirkkalassa ja olin palveluksessa vuoden 2002 loppuun. Olen opiskellut silloisella Tampereen teknillisellä korkeakoululla vuosina 1999-2002 konetekniikkaa. Sairastuin vähitellen psykoottistasoiseen masennukseen vuoteen 2004 mennessä. Kävin työkokeilussa vuonna 2008 vanhan työnantajani eli nykyisen Aurajoki Oy:n palveluksessa kolmivuorotyössä Pirkkalassa. Olen tehnyt etenkin vuosina 2013-2014 kokemusasiantuntijaluentoja mielenterveydellisestä kuntoutumisesta. Vuonna 2017 minut valittiin Suomen skitsofreniayhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Vuonna 2010 julkaisemani omaelämäkerran nimi on Kuntoutujan tie ja se kirjoitettu salanimellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu