Romanttinen hetki voi kestää hyvin lyhyenkin aikaa

Onhan näitä romanttisia muistoja monia elämäni varrelta, kuten olen aiemminkin kertonut julkisesti jo monia kertoja. Nyt minua alkoi mietityttää vielä pikarakastumisen mahdollisuus, että voisiko se olla totta sittenkin, kun noin viisi kertaa olen kokenut pienen yhteisen hetken naisen kanssa ja se on syöpynyt mieleeni. Melko jännä asia elämässäni on se, että nämä romanttiset pikaihastumiset ovat edelleen mielessäni jopa yli 20 vuoden takaakin.

En tiedä miten naiset ja etenkin nuoret naiset yleensä kokevat ihastumisen tunteet. Ja kai tässä on aikakausierojakin. Ennen oli käsittääkseni hyvin harvinaista, että nainen oli aloitteellinen osapuoli romanttisissa kohtaamisissa, mutta nykyään nuorisokulttuuri lienee soveliaampi naisen aloitteellisuutta kohtaan.

Surullistahan se olisi, jos joku nainen olisikin tykännyt minusta paljon, mutta sitten se ei ole ollut vain soveliasta lähestyä minua suoraan ja romanttinen tarina on jäänyt sitten siihen, koska itsekin olen ollut melko estynyt persoona nuoruudessani. Se olisi liikuttavaa itsellenikin, jos joku pikaihastumiseni muistaa minut edelleen vuosien tai vuosikymmenten takaa. Voisin luvata paljon sellaiselle naiselle, mutta ehkä aika on mennyt näistä suhteista jo ohi.

Harmillista sinänsä, että olen ollut niin kömpelö sosiaalisesti tai sitten se on tarkoitettu niin, että sain elää koko lailla yksinään nuoruuteni. Vaikea itse uskoa jos jokunen nainen on ollut minuun rakastunut, että olisi siitä kovin kiitollinen saati iloinen, koska itsellänikin vanhat pikarakastumiseni teettävät edelleen ajoittain käsittämätöntä tuskaa. Joskus kakkosena voi olla ykkönen ja suuret tunteet saattavat tehdä monesta rohkeastakin naisesta estyneen.

Kiitos vielä kerran suurista tunteista, joita olen saanut kokea pikaistenkin romanttisten kohtaamisten johdosta. Olisin kovin kiitollinen, jos edes joku nainen muistaisi ja tunnistaisi minut somen kautta vanhana pikarakkautenaan. Toisaalta olen voinut käsittää kohtaamieni naisten herkkyyden väärinkin. Silti itseni on vaikea uskoa, että minä olisin se herkin osapuoli kaikista, koska juuri mikään seikka elämäntarinassani ei viittaa siihen.

Voihan asia olla niinkin, että joku nainen muistaa minut mutta ei halua muistaa, vaikka tarkoitukseni onkin ollut ihan vilpitön ja vakuuttaa heikkoinakin hetkinä tunteellisten muistojen merkitys suurena asiana elämäntarinassani. Olen aina jo nuoresta pojasta saakka käsittänyt, että miehen pitää olla naisen edessä hyväksyttynä ja se aito hyväksyntä juuri naiselta on suurin asia, jonka voi elämänsä aikana miehenä saada!

0
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen vuonna 1978 syntynyt mies Pirkkalassa. Sain oppivelvollisuuteni suoritettua silloisessa Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla vuonna -94. Ylioppilaaksi kirjoitin vuoden -98 keväällä Tammerkosken lukion aikuislinjalta (iltalukio). Olen saanut ilmavoimien sääaliupseerin koulutuksen Tikkakoskella varusmiehenä saapumiserässä 2/98. Työhistoriani alkoi lehdenjakajana kesällä -97 vuosiloman sijaisena ja jakopiirini alueella sijaitsi myös silloinen kotini. Syksyllä -97 aloitin Galvanoimis Oy:n palveluksessa kuumasinkityslaitoksen työntekijänä Pirkkalassa ja olin palveluksessa vuoden 2002 loppuun. Olen opiskellut silloisella Tampereen teknillisellä korkeakoululla vuosina 1999-2002 konetekniikkaa. Sairastuin vähitellen psykoottistasoiseen masennukseen vuoteen 2004 mennessä. Kävin työkokeilussa vuonna 2008 vanhan työnantajani eli nykyisen Aurajoki Oy:n palveluksessa kolmivuorotyössä Pirkkalassa. Olen tehnyt etenkin vuosina 2013-2014 kokemusasiantuntijaluentoja mielenterveydellisestä kuntoutumisesta. Vuonna 2017 minut valittiin Suomen skitsofreniayhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Vuonna 2010 julkaisemani omaelämäkerran nimi on Kuntoutujan tie ja se kirjoitettu salanimellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu