Romanttisen kohtaamisen jännitteestä ja sen olemuksesta

Edelleen lähipäivien ja tämän päivän eli lauantain tapahtumienkin ansiosta mieleeni tuli taas romanttinen jännite, että miksi se ei kuitenkaan aina synny vaikka tilanne sille olisikin otollinen? Täytyyhän naisten pakosti viestiä jotenkin sanattomasti omaa kiinnostustaan miestä tai toista naista kohtaan. Nämä viime päivät ovat vahvistaneet käsitystäni siitä, että jotain romanttista vetoa on ollut oikeasti elämäni varrella molemmin puolin useampien naisten ja itseni välillä. Toisaalta en voi olla tästä asiasta vieläkään täysin varma, että miten moni nainen on pitänyt minua romanttisen kiinnostuksen kohteena elämäni varrella, mutta epäilen että niitä on viimeisen viiden vuoden aikanakin tullut kohdattua joitakin.

Romanttinen kiintymys käsittääkseni tapahtuu paljolti nonverbaalisella viestinnän välityksellä eli nainen elein, katsein ja mikroilmein osoittaa olevansa jossain määrin kiinnostunut kyseisestä miehestä. Mies ei välttämättä edes tajua koko tapahtumaa ellei omaa hyvää yhteyttä ns. alitajuiseen aivotoimintaan tai sitten tapahtuma on niin vahvasti tunnelatautunut, että mieskin menee osittain pois tolaltaan. Useimmiten romanttinen kiintymys ei tarkoita mitään parisuhteen alkua, koska romanttisia ihastumisia voi esiintyä jopa avioliiton aikana. Romanttisesti latautuneen kohtaamisen muistaa kokemukseni mukaan helposti jopa kolmenkymmenen vuoden takaa, vaikka kyseinen yhteinen hetki ei olisikaan kestänyt kuin muutaman minuutin jos sitäkään. Mitä mieltä olette, että uskotteko romanttisiin kohtaamisiin elämässä ja niiden erityiseen vaikutukseen vielä vuosikymmenten jälkeen, kuten yllä väitän näin käyneen omalle kohdalleni.

+1
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen syntynyt vuonna 1978 Pirkkalaan. Muutin vuonna 2002 Tampereelle saunalliseen poikamiesasuntoon. Olen asunut kauden myös Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla 1993-94, varusmiespalveluksen yhteydessä silloisessa Kuoreveden Hallin ja Tikkakosken Ilmavoimien varuskunnissa, mielisairaalan suljetulla osastolla vuonna 2004 Pitkäniemen sairaalassa Nokialla kolmesti ja Peltolan mielisairaalan suljetulla osastolla Oulussa kahdesti vuonna 2015. Lisäksi asuin jopa opiskelijasoluasunnossa kausia vuoden 2003 aikana Nurmijärven Rajamäellä Työtehoseuran kurssikeskuksessa. Avioiduin vuoden 2008 syksyllä ja avioero koitti vuonna 2015. Asun toistaiseksi Oulun Rajakylässä. Edelleen iloa elämääni tuovat lähisukuni, harvat ystävät ja tietenkin erityisesti kaksi kouluikäistä poikaani. Työkokemusta minulla on lähinnä metalliteollisuudesta ja koulutusta tekniikan ylioppilaana. Internetin keskusteluissa olen ollut mukana vuoden 2004 kesästä alkaen. Esittelyni loppuun miete: Onkohan kateus ja ahneus toisiinsa sidoksissa olevia tunteita, kun sanoohan vanha suomalainen sananparsi, että "kateus vie kalatkin vedestä."

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu