Sotaveteraanien perimätietoa vainajien muistopäivänä 2021

Vainajien muistopäivänä ajattelin vielä kertoa oppeja, joita olen elämässäni vaikuttaneilta sotaveteraaneilta oppinut!

Etulinjataistelija, soteveteraani isäni keskusteli kerran 1980-luvun vanhimman veljeni kanssa juopoista. Jäi painokkaasti lapsena mieleeni, kun isä vastasi vanhimman poikansa kysymykseen kaljajuopoista seuraavasti: ”se on jokaisen oma asia mihin omat rahansa käyttää.”

Äitini pitkäaikainen miesystävä 1990-luvulla oli myös sotaveteraani ja muistan hänen olleen ainakin puheiden tasolla todellakin aidosti oikeudenmukaisuuteen pyrkivä mies. ’Aake’ oli pitkänlinjan demarina ja Turkuun sodan jälkeen asettuneena presidentti Mauno ’Manu’ Koiviston eli vanhan sotaveteraanin ja satamajätkän uskollinen kannattaja. Aake oli herrasmies, mutta silti hän oli tavallaan ilmeisesti hieman sokea sosiaalisen ympäristön suhteen, eikä hänestä kaikki veljeni oikein tykänneet. Sotajuttuja Aake ei juurikaan kertonut, mutta jotain pierunpoltosta hän taisi kertoa ja se jäi mieleeni, jonka jälkeen en voinut suhtautua Aakeen samankaltaisena sotasankarina kuin isääni.

Isäni kasvattitalon eli isän tädin talossa isäntänä ollut Väinö kertoi liki kuolinvuoteellaan minulle 2000-luvun vaihteessa, että kannattaa kouluttautua ja lukea pätevyys. Väinö oli ihan oikeassa siinä asiassa ja sodassa Väinö oli isäni mukaan vain hevosmies.

On onni, että olen saanut niin suuren vaikutuksen elämässäni sotaveteraaneilta ja kaikkia näitä kolmea yllä mainitsemaani sotaveteraania kyllä kunnioitin, mutta isäni oli kaikista tärkein ja rakkain.

0
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen vuonna 1978 syntynyt mies Pirkkalassa. Sain oppivelvollisuuteni suoritettua silloisessa Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla vuonna -94. Ylioppilaaksi kirjoitin vuoden -98 keväällä Tammerkosken lukion aikuislinjalta (iltalukio). Olen saanut ilmavoimien sääaliupseerin koulutuksen Tikkakoskella varusmiehenä saapumiserässä 2/98. Työhistoriani alkoi lehdenjakajana kesällä -97 vuosiloman sijaisena ja jakopiirini alueella sijaitsi myös silloinen kotini. Syksyllä -97 aloitin Galvanoimis Oy:n palveluksessa kuumasinkityslaitoksen työntekijänä Pirkkalassa ja olin palveluksessa vuoden 2002 loppuun. Olen opiskellut silloisella Tampereen teknillisellä korkeakoululla vuosina 1999-2002 konetekniikkaa. Sairastuin vähitellen psykoottistasoiseen masennukseen vuoteen 2004 mennessä. Kävin työkokeilussa vuonna 2008 vanhan työnantajani eli nykyisen Aurajoki Oy:n palveluksessa kolmivuorotyössä Pirkkalassa. Olen tehnyt etenkin vuosina 2013-2014 kokemusasiantuntijaluentoja mielenterveydellisestä kuntoutumisesta. Vuonna 2017 minut valittiin Suomen skitsofreniayhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Vuonna 2010 julkaisemani omaelämäkerran nimi on Kuntoutujan tie ja se kirjoitettu salanimellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu