Ulkoinen olemus ensikohtaamisissa ja sosiaalisesta ulkopuolisuuden tunteesta

Kesäisiä terveisiä täältä Oulun Rajakylästä! :)

Kokemukseni mukaan oma ulkoinen olemus vaikuttaa miehenä hyvinkin paljon sosiaalisissa tilanteissa etenkin ensikohtaamisissa muiden ihmisten tulkinnalliseen arvioon minusta miehenä. Jollakin tapaa hiemankin poikkeava olemus nykyisestä johtaisi ehkä joidenkin ihmisten asiallisempaan kohteluun itseäni kohtaan. Usein minusta tuntuu, että ärsytän pelkän olemukseni perusteella joitakin puolituttuja tai jopa itselleni tuntemattomia tyyppejä.

Mistä ulkoinen olemus sitten muodostuu ihmisellä, kun puhutaan myös pärstäkertoimen vaikutuksesta ensikohtaamistilanteissa. Ulkoinen olemus tai habitus lienee enemmänkin käyttäytymistapa kuin huoliteltu ulkonäkö, vaikka jossain määrin poikkeava ulkonäkö saman ikäluokan miehistä voi kiinnittää kyseiseen mieheen enemmän sekä suotuisaa että haitallista muiden ihmisten huomiota. Tuskin olen aivan vääriä havaintoja muiden ihmisten kohtaamisissa tehnyt, kun tuntuu että moni ei siedä minua ja toiset voivat hieman jopa hymyillä minulle.

Joskus olen epäillyt, että oma jossain määrin estynyt persoonallisuuteni tekee minusta muiden silmissä hieman poikkeavan miehen. Ehkä tämä kirjoitukseni voi vaikuttaa hieman epärealistiselta, mutta onhan minulla kokemusta melko yksinäisestä elämästä jo 1990-luvulta saakka. Itselleni on hankala solmia ja ylläpitää kaverisuhteita. Parhaat ystäväni tuntevat minut niin hyvin, että he saattavat olla välillä sosiaalisesti aktiivisia itseäni kohtaan jos olen ollut pitempään vetäytyneenä. Ulkopuoliseksi olen tuntenut oloni jo nuorena työelämässä, varusmiespalveluksessa ja eri oppilaitoksissa.

Kaltaisiani henkilöitä lienee melko paljon Suomessa, joille läheisempien sosiaalisten suhteiden luominen on vaikeaa ja ajoittain jopa mahdottoman vaikeaa. Silti olen ihan tyytyväinen sosiaalisen elämäni tasoon, vaikka en ole päässyt juuri koskaan missään piireissä ydinporukkaan ja olenkin ollut aina hieman ulkokehällä kaikissa yhteisöissä tai sosiaalisissa ryhmäytymistilanteissa. Ehkä ydinporukat eivät olekaan minua varten elämässä, koska en osaa sosiaalista mielistelyä enkä halua sitä koskaan edes oppia. 🙂

0
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen syntynyt vuonna 1978 Pirkkalaan. Muutin vuonna 2002 Tampereelle saunalliseen poikamiesasuntoon. Avioiduin vuoden 2008 syksyllä ja avioero koitti vuonna 2015. Asun toistaiseksi Oulun Rajakylässä. Edelleen iloa elämääni tuovat lähisukulaiset, harvat ystävät ja tietenkin erityisesti kaksi kouluikäistä poikaani. Työkokemusta minulla on lähinnä metalliteollisuudesta ja koulutusta tekniikan ylioppilaana. Internetin keskusteluissa olen ollut mukana vuoden 2004 kesästä alkaen.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu