Unelmista ja niiden mahdottomuudesta? (Albert Einstein mainitaan tässä kirjoituksessa!)

Rasittavimpia ihmisiä ovat unelmien ulkopuolelle omasta mielestään jääneet henkilöt, jotka eivät osaa antaa arvoa unelmiaan kohti kulkevia ihmisiä kohtaan. Joskus unelman ei tarvitse olla kummoinen, mutta pirulliset ihmiset sosiaalisessa verkostossa tekevät joskus kaikkensa, että unelmat eivät toteutuisi.

Mediajulkisuuteen ei nähdäkseni sovellu sellaiset henkilöt, jotka pitävät omaa esiintymistä unelmanaan. En kaipaa siis parikybästen julkkisten elämänohjeita milloinkaan mihinkään asiaan, ellei kyseessä ole oikeasti vanhasieluinen nainen. Jonkun elämä saattaa vaikuttaa unelmalta, vaikka se ei sitä olekaan. Toisinaan ”unelma” saattaa jopa löytää ihmisen, vaikka tällöin unelma voi kaatua mahdottomuuteen, koska henkilö ei anna itselle lupaa toteuttaa unelmaansa.

Albert Einstein sanoi jo aikoinaan, että monen ihmisen unelma eli onnellinen elämä perustuu tavoitteisiin eli käsittääkseni asioihin eikä ihmisiin tai tavaroihin. (Einstein sitaatti tarkalleen: ”If you want to live a happy life, tie it to a goal, not to people or things.”(A)) Itse en olisi näin jyrkkä kannassani, koska ihminen on sosiaalinen laji. Herää myös kysymys Einsteinin kyynisyydestä, koska hänelläkin tiettävästi oli vielä rakkauskirjevaihtoa vanhemmalla ikää. Voisin jopa väittää, että Einstein oli rakkauselämässään pettynyt mies. Entä kautta aikojen suosituin miesidoli eli Elvis? Siinä on kyllä erikoinen elämäntarina, vaikka hänen elämän osa-alueensa olikin toimia esiintyvänä taiteilijana.

Lähes kaikki ajattelevat henkilöt haluaisivat varmasti vakaan parisuhteen. Pidän itseänikin ihan ajattelukykyisenä miehenä, vaikka persoonani moniulotteisuuden yksisilmäinen tarkastelu vääristää varmaan monien läheistenikin arvion minusta ihmisenä. Tunnen olevani monin tavoin ristiriidassa erilaisten elämänasioiden kanssa. Ehkä tavoittelen omakohtaisesti unelmana vakaampaa elämää. Eihän kaikkien haaveiden tarvitse toteutua ja harvoin esimerkiksi täysin laskelmoitu ihmissuhde lopulta on enää edes kiinnostava.

Sen olen elämässä tähän ikään mennessä huomannut, että väkisin ei kannata tavoitella ketään tai vääntää mitään asiaa valmiiksi, ellei kyseessä ole työtehtävä. Ihmiselossa arvokkainta on löytää oma kykypotentiaali realistisessa viitekehyksessä. Aidoin unelma mielestäni on nyt ajatellen mahdollisuus elää mahdollisimman omanlainen ja moraalisesti kestävä elämä ihmisenä. Ihmisten pitäisi lopettaa kokonaan ja ehkä jopa sanktioida kilpailu toisia vastaan. Jalointa on oppia kilpailemaan itsensä puolesta eli uskoakseni eroan Einsteinin markkinakapitalistisesta onnellisuusajattelusta lähes täysin.

Lopuksi, meikä versus Einstein?

Parilla lauseella kumoan Albert Einsteinin yksisilmäisen käsityksen onnellisesta elämästä.

1. Elämä ei ole suorituskilpailu, koska kaikki ja kaikenlaiset ihmiset pääsevät lopulta maaliin.

2. Albert Einstein ei ole ollut korvaamaton henkilö maailmassa, koska ajan myötä tiede kehittyy kollektiivisesti persoonista riippumatta. Toki Einsteinin suhteellisuusteoria ja energian säilyvyyslaki edistivät ydinfysiikan kehittymistä huomattavasti.

Ps. Lukuisista neroista ja humaaneista ajatuksista huolimatta Albert Einstein oli aikakautensa ihminen. En ole siitäkään varma, kykenikö Einstein kovin vahvaan itsekritiikkiin oman elämänsä suhteen. Vai olisiko hänelle sittenkin mahdollisesti moraalisesti oikeamielisenä miehenä järkytys miten paljon hänestä vieläkin puhutaan ympäri maailman? Toki Einstein voisi kaivaa tällä aikakaudella esiin viiltävän sitaattinsa meille idiooteille: ”Only two things are infinite, the universe and human stupidity, and I’m not sure about the former.”(B) Itse asiassa Einstein voidaan käsittää edellä esittämieni sitaattien ((A) ja (B)) perusteella hyvin ristiriitaisena hahmona eli Einstein halusi omistautua asioille, mutta toisaalta hän ei uskonut edes koko ihmiskuntaan, eikö tämä ole melko ristiriitaista?

KimmoHoikkala

Olen 41-vuotias kahden koululaisen yhteishuoltaja ja asun Oulussa. Kotoisin olen Pirkkalasta ja olen asunut myös Tampereella. Työkokemukseni on pääasiassa metalliteollisuudesta kuumasinkityslaitoksen töistä. Opintoja minulla on lähinnä tekniikan ylioppilaana 2000-luvun vaihteesta Tampereen teknilliseltä yliopistolta. Olen tällä hetkellä lähinnä vapaaehtoinen mielenterveyden kokemusasiantuntija sosiaalisen median keskusteluissa. Toimeentuloni saan työkyvyttömyyseläkkeellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu