Voidaanko mennä panemaan vai olisiko järkevämpää seurustella sosiaalisesti?

Vanhaksi kun elää on lopulta vain pelkkiä muistoja? Nuorena käsitin olevani hylkiö, vaikka eihän se voinut olla edes totta. Hieman silti edelleen harmittaa, että nuoruuteni olisi voinut olla toisenlainenkin.

Toisaalta elämä on sujunut sittemmin ihan kohtalaisesti, vaikka vaikeita vuosia oli perheellisenä ja avioeron jälkeenkin. En ehkä ole parisuhdeihminen, koska seurustelukokemukseni jäivät puuttumaan nuoruudessani. Ensimmäinen seurustelusuhteeni päättyikin avioeroon.

Olisi voinut hyvä harjoitella joidenkin kanssa seurustelua ennen avioitumista, koska kotiolosuhteet ja muu kasvatus eivät valmistaneet tai miehistäneet minua juuri ollenkaan vaan ehkä osittain päinvastoin. Liian rikkonainen lapsuus ja nuoruus teki minusta varmaan kykenemättömän puolestaan aloittamaan seurustelusuhteita nuorena.

Oman nuoruuteni aikaan 1990-luvun lopulla nuoret naiset olivat vielä melko helposti lähestyttäviä, mutta itse en kyennyt oikein tunteelliseksi nuorena heittäytymään. Nykyisin nuoret toki edelleen tutustuvat toisiinsa, vaikka se voi olla jopa vaikeampaa kuin 2000-luvun vaihteessa, koska onhan tutkimusten mukaan nuorten kokema yksinäisyys lisääntynyt merkittävästi.

Neuvotaanko missään nuoria antamaan tunteiden joskus viedä ja rohkaista seurusteluun, eikä pelkkään seksiin. Omassa nuoruudessani saattoi nuorena miehenä kokea painetta juuri siitä, että ei ollut harrastanut seksiä naisten kanssa. Voi hyvin olla, että edelleen nuorten piirissä pidetään outoina tapauksina sellaisia poikia, jotka eivät ole edes seksiä harrastaneet.

Kyllä tällaisesta seksikeskeisyydestä pitäisi päästä eroon ja kannustaa nuoria ennemminkin tervehenkiseen seurusteluun ja sitten vasta miettiä seksiä. Kunnioitettavampaa se on ensiksi sosiaalisesti tutustua ja vasta sitten mennä sänkykamaripuuhiin, vaikka ns. kännikaatoja saattaa edelleen monet nuoret hakea.

Toivottavasti sosiaalinen seurustelu ja sen tärkeys ymmärrettäisiin kuitenkin nykyään paremmin kuin oman nuoruuteni aikaan, vaikka siltä se ei välttämättä vaikuta, kun seuraan ajoittain nuorisomediaa ja ammattikasvattajien tietoiskuja. Surullista on tosiaan, jos emme ymmärrä aidon sosiaalisen elämän merkitystä ja sen tärkeyttä etenkin juuri aikuisten elämää harjoittelevalle nuorisolle.

Seurusteluoikeus kuuluisikin olla kaikkien nuorten oikeus niin halutessaan, vaikka oman nuoruuteni aikaan ainakin meidät jotkut leimattiin jo valmiiksi seurustelukyvyttömiksi pojiksi. Kyllä seurustelukokemuksen kasvattava vaikutus voisi olla hyvin suuri, jos nuorisosta likipitäen kaikki saisi sen kokea. Nyt koulujen kingsit varmaan edelleen kilpailevat omilla seksikokemuksillaan ja se on aivan älytön tapa puhua rakkaudesta.

KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen 46-vuotias kahden pojan isä. Itseäni kiehtoo monet elämään ja yhteiskuntaan liittyvät asiat. Tykkään käydä yhteiskunnallista keskustelua ja se on itselleni myös ajanvietettä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu