Yksi lyönti ja elinikäinen muisto
Nyrkki tuo itselleni mieleen kovuuden, päättäväisyyden ja rohkeuden lyödä takaisin. Ala-asteajoilta muistan tarrakampanjan, että ”käytä päätä, älä nyrkkiä!” Olisiko sellaiselle kampanjoinnille vieläkin aihetta.
Kerran olen jälkeenpäin muistellen lyönyt yläasteella mahdollisesti syyslukukaudella -91 Pirkkalassa täysin erikoisessa tilanteessa nyrkillä erästä koulukaveriani mahaan. Ilmeisesti kaikki alkoi jostain leikkitappelusta ja sitten pinnani kärysi. Lopulta koko tilanne päättyi suureen hämmennykseen itseni kohdalla. Jälkeenpäin näin kaverini ajelemassa pyörällä isänsä kanssa, kun olin juoksulenkillä ja mietin, että olinkohan kade Jussille kun hänellä oli malliperhe ja minulla oli jonkinlainen perhe ajoittain olemassa.
Heitän vielä hieman provona kannattavani Putinin harrastamaa judoa eli pehmeää tietä ristiriitatilanteissa. Toisaalta judo-opit käsittääkseni perustavat paljolti hyökkääjän voiman kääntämiseen hyökkääjää vastaan.
Judo ja myös aikido ovat tosiaan itsepuolustuslajeja. Aikidossa etenkin käytetään vastustajan voimaa ja liikettä hyökkääjää vastaan. Harrastin lajia takavuosina parin vyöarvon verran. Loistava tapa harrastaa liikuntaa.
Ilmoita asiaton viesti
Kakarana rajut leikit ja telmiminen muuttuvat helposti lyömiseksi.
Jollain palaa käämit, ja nyrkki heilahtaa.
Se on sitä nuoren elämän opiskelua ymmärtämään, että niin metsä vastaa, kuin sinne huudetaan.
Ilmoita asiaton viesti