Ystävänpäivä ja muut merkkipäivät

Poikkeavien merkkipäivien ja kansallisten juhlapäivien kääntöpuoli alkoi mietityttää itseäni näin ystävänpäivänä.

Täytin juuri taannoin 44 vuotta eli olen helmikuussa syntynyt ja synttärini meni ihan hyvin, vaikka liki koko päivän oli hieman ahdistava olotila. Poikani kävivät syömässä kakkua luonani viime keskiviikkona ja se tuntui ihan hyvältä. Muutamat onnittelutoivotukset lämmittivät kyllä mieltäni, mutta jotenkin sitä koki olonsa silti vaivaantuneeksi, kun en koe synttäreitä erityisen mielekkäänä juhlana. Toisaalta järjestin aikoinaan melko isot kolmekymppiset ja voinen järjestää jonkinlaiset viisikymppisetkin, jos olen voinnissa.

Omat synttärit tuntuu itsestäni hieman teennäiseltä juhlalta, kuten kansallisena juhlapäivänä länsimaissa vietettävä ystävänpäiväkin. Moni suomalainen tuskin pitää ystävänpäivää arvossaan juuri sen takia, koska kokee, ettei omaa edes oikeita ystäviä. Hyvänpäiväntuttuja on liki kaikilla jonkin verran sosiaalisesti aktiivisilla kansalaisilla, mutta oikeat ystävät ovat toki muistamisen arvoisia kaikkina elämänhetkinä. Omasta puolestani olen tyytyväinen, että minulla on oikeita ystäviä jokunen, vaikka suurin osa heistä asuu satojen kilometrien päästä itsestäni.

Olen silti vuoden 2014 Ouluun muuttoni ja vuoden 2015 avioeron jälkeen onnistunut löytämään hyviä ystäviä myös Oulusta. Ystävyyssuhteita voi olla hyvin erilaisia ja itse pidän jopa joitakin 2000-luvun vaihteen työkavereitakin edelleen jonkinlaisina ystävinä, vaikka emme pidäkään enää yhteyttä, mutta silti on suuri riemu kohdata joitakin vanhoja työkavereita aina välillä Pirkkalan kotiseutureissuillani. Hyvää ystävänpäivää myös kaikille some-tutuilleni, vaikka en olekaan teistä monia aidosti kohdannutkaan!

0
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen vuonna 1978 syntynyt mies Pirkkalassa. Sain oppivelvollisuuteni suoritettua silloisessa Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla vuonna -94. Ylioppilaaksi kirjoitin vuoden -98 keväällä Tammerkosken lukion aikuislinjalta (iltalukio). Olen saanut ilmavoimien sääaliupseerin koulutuksen Tikkakoskella varusmiehenä saapumiserässä 2/98. Työhistoriani alkoi lehdenjakajana kesällä -97 vuosiloman sijaisena ja jakopiirini alueella sijaitsi myös silloinen kotini. Syksyllä -97 aloitin Galvanoimis Oy:n palveluksessa kuumasinkityslaitoksen työntekijänä Pirkkalassa ja olin palveluksessa vuoden 2002 loppuun. Olen opiskellut silloisella Tampereen teknillisellä korkeakoululla vuosina 1999-2002 konetekniikkaa. Sairastuin vähitellen psykoottistasoiseen masennukseen vuoteen 2004 mennessä. Kävin työkokeilussa vuonna 2008 vanhan työnantajani eli nykyisen Aurajoki Oy:n palveluksessa kolmivuorotyössä Pirkkalassa. Olen tehnyt etenkin vuosina 2013-2014 kokemusasiantuntijaluentoja mielenterveydellisestä kuntoutumisesta. Vuonna 2017 minut valittiin Suomen skitsofreniayhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Vuonna 2010 julkaisemani omaelämäkerran nimi on Kuntoutujan tie ja se kirjoitettu salanimellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu