Ystävät – harvat ja hyvät!

Päivän opetus oli minulle se, että omaan subjektiiviseen ihmistuntemukseen ei kannata milloinkaan luottaa täydellisesti.

Voimme kohdata elämän aikana lukuisia ihmisiä, jotka ovat meidän itsemme kaltaisia hyvänlaisia ihmisiä, mutta siitä ei synny silti sen pitempää ystävyyttä.

Siksi on järjetöntä ajatella, että tietämättämme hyväuskoisina hölmöläisinä valikoimme ystäväpiiriin pimeyden ja pahuuden kanssa puuhaavia henkilöitä.

Useimmiten aikuisiällä uusien ystävyyssuhteiden solmiminen on paljon vaikeampaa kuin lapsena tai nuorena, vaikka se johtuukin yleensä ihmisten sosiaalisista kiireistä. Toisin sanoen ystäväpiiri voi olla monella aikuisiällä jo valmiiksi täynnä ainakin sillä kyseisellä hetkellä, jolloin kohtaat hyvänlaisen ystävätyypin.

Saattaa olla parempi asia elämässä, että oppii todellakin sietämään yksinäisyyttä eikä ala haalia liiaksi ystäviä, koska uusi tuttavuussuhde voi ajan kanssa paljastua jopa haitalliseksi sosiaalisuudeksi. Sitten on vielä sekin totta elämässä, että eri aikakausilla voi olla eri ystäviä ja ihan hyviä sellaisia, mutta yhteydenpito jää aina jostain syystä kesken ja joskus vanha tuttavuussuhde voi myös syntyä uudelleen!

KimmoHoikkala

Olen 42-vuotias kahden koululaisen yhteishuoltaja ja asun Oulussa. Kotoisin olen Pirkkalasta ja olen asunut myös Tampereella. Työkokemukseni on pääasiassa metalliteollisuudesta kuumasinkityslaitoksen töistä. Opintoja minulla on lähinnä tekniikan ylioppilaana 2000-luvun vaihteesta Tampereen teknilliseltä yliopistolta. Olen tällä hetkellä lähinnä vapaaehtoinen mielenterveyden kokemusasiantuntija sosiaalisen median keskusteluissa. Toimeentuloni saan työkyvyttömyyseläkkeellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu