Ystävät paljastavat sinut ihmisenä!

Useimmilla meistä lienee olemassa joitakin hyvänä ystävinä pitämiämme henkilöitä. Henkilön sosiaalista taustaa selvitettäessä olisikin syytä kiinnittää huomiota myös lähimpien ystävyyssuhteiden merkitykseen, jos halutaan arvioida jotain yksittäistä henkilöä hiemankin tarkempaa.

Ystävyyssuhteita voi olla erilaisia ja joidenkin ystävien välillä ystävyys säilyy, vaikka yhteydet ja tapaamiset eivät olisikaan kovin tiiviitä. Mistä tunnet sä ystävän, lauletaan laulussakin. Toki moni vanheneva ihminen miettii ystävyyden olemusta yleensä hieman eri tavalla kuin joskus nuorempana. Ystävyydelle voi asettaa vanhemmiten helpommin vaatimuksia ainakin silloin, jos haluaa syvempää ystävyyttä toiseen ihmiseen.

Tuskin pintapuolinen ja lähinnä yhteiseen toimintaan perustuva ystävyys on kovinkaan syvällistä usein ilman intensiivisiä keskusteluita, joissa molemmat ystävykset avaavat omaa elämäänsä, kokemuksia ja tunteita luottamuksella. Parempi olla yksin kuin huonossa sosiaalisissa suhteissa ajattelen itse ja niin ajattelee varmasti moni muukin samankaltainen syvällisempää sosiaalista merkitystä ystävyydeltä odottava henkilö.

Mitä tietynlaiset ystävät kertovat meistä itsestämme on kyllä mielenkiintoinen kysymys. Itse koen lähimmiksi ystäviksi samankaltaisia kokemuksia ja luonteenpiirrettä omaavat henkilöt. Voin olla ehkä ystäviini nähden hieman puheliaampi tyyppi, mutta olen keskusteluissa silti päätynyt ystävieni kanssa samankaltaiseen vuorovaikutteiseen tulkintaan ystävyytemme luonteesta.

Tällä elämänkokemuksella väitän, että jokaisella ihmisellä olisi hyvä olla edes pari ystävyystason henkilöä, koska muuten elämästä voi tulla paljon rikkonaisempi ja epätasapainoinen. Aidon ystävän puutteen voi nähdä henkilön olemuksesta hieman tarkemmin ajatellen epävarmuutena ja sosiaalisen kanssakäymisen haasteina epävakauden takia.

Tasapainoisimmilla ihmisillä on puolestaan takuulla muutama tai noin viisi hyvää ystävää, joille ei tarvitse esittää mitään roolia, vaan ystävät hyväksyvät sinut tasan sellaisena kuin olet. Sosiaalisen kanssakäymisen puute ja sen pinnallisuus aiheuttaa takuulla joko pitkäkestoisia tai ohimeneviä mielentilan häiriöitä.

Joskus olen miettinyt, että miksi jonkun tosi hyvältä vaikuttavan tyypin kanssa on mahdotonta silti ystävystyä tiiviimmin ja tässä voi vaikuttaa tietenkin jo olemassa olevan ystäväpiirin laajuus. Lisäksi viimeistään keski-ikäisenä moni henkilö alkaa asettaa korkeampia vaatimuksia ystävyyssuhteille, koska pelkkä toiminnallinen kanssakäyminen saati viina ei enää riitä yhdistämään ihmisiä niin tiiviillä tavalla, että voitaisiin puhua aidosta ystävyydestä.

0
KimmoHoikkala
Sitoutumaton Oulu

Olen vuonna 1978 syntynyt mies Pirkkalassa. Sain oppivelvollisuuteni suoritettua silloisessa Kuttulan koulukodissa Mäntyharjulla vuonna -94. Ylioppilaaksi kirjoitin vuoden -98 keväällä Tammerkosken lukion aikuislinjalta (iltalukio). Olen saanut ilmavoimien sääaliupseerin koulutuksen Tikkakoskella varusmiehenä saapumiserässä 2/98. Työhistoriani alkoi lehdenjakajana kesällä -97 vuosiloman sijaisena ja jakopiirini alueella sijaitsi myös silloinen kotini. Syksyllä -97 aloitin Galvanoimis Oy:n palveluksessa kuumasinkityslaitoksen työntekijänä Pirkkalassa ja olin palveluksessa vuoden 2002 loppuun. Olen opiskellut silloisella Tampereen teknillisellä korkeakoululla vuosina 1999-2002 konetekniikkaa. Sairastuin vähitellen psykoottistasoiseen masennukseen vuoteen 2004 mennessä. Kävin työkokeilussa vuonna 2008 vanhan työnantajani eli nykyisen Aurajoki Oy:n palveluksessa kolmivuorotyössä Pirkkalassa. Olen tehnyt etenkin vuosina 2013-2014 kokemusasiantuntijaluentoja mielenterveydellisestä kuntoutumisesta. Vuonna 2017 minut valittiin Suomen skitsofreniayhdistyksen kunniapuheenjohtajaksi. Vuonna 2010 julkaisemani omaelämäkerran nimi on Kuntoutujan tie ja se kirjoitettu salanimellä.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu