NYKYAIKA – Suomi ja suomalaisuus

Maailma muuttuu. Ihminenkin kehittyy ja kasvaa nuoresta aikuiseksi.
Matkaan voimme vaikuttaa – kuinka nopeasti vanhenemme ja kulutamme ympäristöä jossa elämme nyt ja lapsemme tulevaisuudessa.
Päätökset jotka teemme täytyvät olla vastuullisia ja muitakin huomioivia kuin vain yksilöä itseään.
Meidän olisi löydettävä niihin tasapainoinen ja rauhanomainen ratkaisu. Ne vaativat myös kompromisseja.

Suomi on hyvin monenlaisen ihmisen maa. Historia ja kasvu ei ole ollut helppo ja monet uhraukset ovat tuoneet tähänkin maahan rauhan ja järjestyksen.
Sen ylläpito vaatii työtä. Sitä ei pidä pitää itsestäänselvänä tai käyttää hyväksi.
Sillä vain rauhaa ja tasa-arvoa vaalien voimme parhaiten kunnioittaa niitä, jotka ovat rauhan maahamme mahdollistaneet.

Jokainen tekee sitä, mikä tuntuu siltä hetkeltä oikealta – tunteiden ja järjen ohjaamana.
Kaikki me teemme ”virheitä”, koko elämän. Mutta suunnan muutos – kun sen huomaamme, on ratkaisun hetki, jolloin yhä kasvamme ihmisenä ja maailmamme voi muuttua paremmaksi.

Haluaisin ajatella että jokainen tarkoittaa elämässään kuitenkin vain hyvää.
Mutta on ihmisiä jotka haluavat pitää sen vain itsellään. Pelko siitä, että jos ”hyvän” jaamme,
voimme sen menettää. Teemme peloistamme enemmän toden – jos asetamme itsemme muiden kanssa eri asemaan.
Ja tuon aseman säilyttäminen on taakka, jonka joudumme kantamaan läpi koko elämän.

Monia asioita voin yrittää ymmärtää – mutta kaikkea en voi hyväksyä. Kuten toisen elämän onnellisuuden rikkominen.
Joissain tapauksissa, se on anteeksiantamaton. Kaikkeen on syy ja seuraus.
Erilaisuutta ja menneisyyttämme huomioimalla voimme oppia ja muuttua paremmaksi ihmiseksi ja myös yhteiskunnaksi. Kun ennakoiden kohtaamme tulevan, voimme siihen paremmin varautua.

Haluaisin nähdä nykyajan Suomen, itseni ja sinut maailmaan, jossa olisi vähemmän ennakkoluuloja ja lokerointia. Vaikka nämä tulevatkin puolustusmekanismin omaisesti ilmeisen luonnostaan. Maailman jossa olisi enemmän ymmärrystä ja myötätuntoa toisia kohtaan.

Kaiken sen tiedon ja taidon turvin mitä meillä onkaan – antaisimme toisillemme tilan ja mahdollisuuden.

Kuitenkin tiedostaen tämän kaiken olevan yhä ja aina loppuun asti, vain itsellenikin uskoteltua – utopiaa.

+1
Kristian Niskanen

| Näen mielessäni vanhan miehen - yksin metsässä vaeltaa... |

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu