Sukelsin Syvään päähän – Jari Lindströmin muistelmiin

Tein suoraan sanoen tämän jo viime vuoden loppupuolella. Ajatus ja kirjoitelma asiasta jäi hetkeksi pöytälaatikkoon. Uskon tämän kirjan vaikuttaneen myös osaltaan siihen, että päätin lähteä alkuvuonna mukaan kuntavaaleihin 2021. Nyt vaalikoneita kirjoittaessani, kirjoitin YLEN vaalikoneeseen yhdeksi poliittiseksi esikuvakseni ”Jari Lindströmin”. Palaan tähän sen verran, että tämän kirjoituksen julkaisen – ja nostan yhä hattua miehelle ja kirjalle.

– Kaikesta ei tarvitse olla samaa mieltä, tunteakseen kuitenkin yhteenkuuluvuutta.

Jari Lindström Syvään päähän Muistelmani – WSOY

****

Sukelsin syvään päähän. Perussuomalaisten kansanedustajan ja mm. Suomen oikeus- ja työministerinäkin viime vuosikymmenellä toimineen Jari Lindströmin muistelmiin.

Itselleni hyppy oli melkoinen, sillä en ole koskaan kuulunut ”perussuomalaiset-politiikan” kannattajiin. Mutta sitten pian huomasinkin, että kyse ei olekaan täysin siitä. Ainakaan sellaisena, millaisena sen olen kokenut ja nähnyt.

Suosittelisin kaikille nyt tekemään samoin. Koet sitten millaista poliittista suuntausta tahansa!

Tämä ei ole suoraan ”kirja-arvio” – vaan jotain muuta.

Haluaisin sanoa, että olen ”tavallinen perussuomalainen mies”. Tässä kohtaa, koen varautuneisuutta ja myös minuun kohdistuvaa pettymystä ja ennakkoluuloa, jos ja kun näin asian ilmaisen. Kyse ei ole kuitenkaan poliittisesta merkityksestä – ja mielestäni, se on tai ainakin on ollut, varsin kaukana siitä.

Ensi kertaa, kun muistan selkeästi kuulleeni ja nähneeni Jari Lindströmin, se oli jokin lyhyt televisio haastattelu. Mielipiteeni oli kertaheitolla selvä; ”siinä on taas yksi perussuomalainen paukapää, joka ei tiedä mistään mitään”. Tuo jyrkkä ja ennakkoluulojakin sisältävä mielipide pysyi vuosia, sitä sitten sen kummemmin ajattelemattakaan. Nämä olivat, ja ovat mielikuvia ja mielipiteitä, joita en niiden negatiivisuudessaan haluaisi viljellä ympäriinsä. Maailmaan kuitenkin mielestäni mahtuu monenlaisin mielipiteillä varustettuja ihmisiä, myös näitä ns. ”paukapäitäkin”. Poliittisina henkilöinä, näihin tosin suhtautuu vain enemmän varauksellisemmin ja tunnepitoisemmin ilmaisten. Heillä kun on vaikutusta niin monen muunkin ihmisen elämään, eli laajempaa vastuuta.

Nyt voin sanoa suoraan, että tuohon ensireaktioon ja vaikutelmaan vaikutti puhdas tietämättömyys asiasta ja ennakkoluulot. Saamme sieltä täältä, niin lyhyitä viestejä ihmisistä ja ihmisiltä, ja niiden perusteella luomme usein liiankin helposti käsityksemme toisistamme. Keskitymme liiaksi, käsiteltävään aiheeseen ja unohdamme kaiken muun elämän siitä ympäriltä, jossa kuitenkin myös elämme, aina kaikki osapuolet.

****

Kirja alkaa hyvin luonnollisesti varhaismuistelmista – ja avaa näin Jari Lindströmin lapsuutta ja nuoruuta henkilökuvan muodossa, ennen tunnettuakin poliittista uraa. Kirja on todella rehellisen oloinen ja uskon että onkin. Viime vuosikymmenen politiikkaan ja ”jytkyynkin” päästään, jonka myötä itse koin ajoittain kuuntelevani lause lauseelta, vain oman mieleni ääntä. Sen verran hyvin Lindström kirjoittaa inhimillisesti, kansantajuisesti ja maanläheisesti – eikä yhtään sanoisin; ”kansanmielisesti”, entisenä perussuomalaisena poliitikkona. Siihen osasi myös samaistua ja todeta, että ”näinhän asioiden kuuluisikin mennä”.

Voisi sanoa, että ajan myötä näin muistelmiin asti asioita ylös kirjoitettuna, mukana on myös paljon jälkiviisautta. Ja sitä en sekoittaisi missään tapauksessa jälkiviisasteluun. Kirjassa puhuu ihminen, joka tarkoittaa hyvää ja ajattelee myös muita – jolla on vankka kokemus, elämästä ja politiikasta. Ja nämä asiat opittiin todellakin ”kantapään kautta”, vain tekemällä. Aluksi oltiin varmasti tietämättömiäkin – mutta halua oli oppia ja kehittyä – omalla tavallaan ”parantaa maailmaa”, eikä vain itselleen vaan myös muita ajatellen. Sitä myös huomasin alkavani arvostaa.

Matkalla oli kova hinta, mutta mies ei tunnu siitä liiaksi valittavan tai katkeroituneen.
Ja hyvä näin, sillä näin voisi helposti käydä. Asiathan eivät sillä miksikään muuttuisi. Menneiden olisi syytä meitä opettaa ja kantaa vahvemmin eteenpäin, sen sijaan että ne meidät hiljalleen kaataisi.

Hänen kaltaisiaan, soisin näkeväni enemmän myös politiikassa.

Kirjasta opin myös paljon mm. omista ennakkoluuloistani, joita kirjaa lukiessani samalla yritin karistella itseltäni pois – edetessäni nyt kuntavaaleihin omalla paikkakunnallani, vihreiden ehdokkaana.

Puolueita ja mielipiteitä, sekä näkökulmiahan on monia – niitä olisi hyvä yrittää ymmärtää ja kunnioittaa. Samalla puolella lopulta olemme kaikki ja samat haasteet meillä on elämässä edessä, nyt suomalaisinakin.

Se on hyvä välillä sukeltaa, näin myös omaan itseensä.