Tapaus Haavisto, lehdistö ja kansa

Pahoittelen omasta puolestani nyt ensi alkuun.
Mutta eihän tässä voi olla tarttumatta tähän niin sanottuun ”kuumaan perunaan”,
jonka jokainen haluaa pitää omissa käsissään lämpimänä ja pyöritellä nyt, ihan miten vain haluaa. Tuntuu olevan kaikki muutkin jutun aiheet lopussa maailmasta, että tähän törmää, yhdeltä jos toiselta kirjoittajalta? Jatketaan siis vielä tämän parissa.

Tilanne on kieltämättä houkutteleva kirjoittelemaan ja luomaan vastakkainasetteluja.
Nehän ”myyvät lehtiä” ja saavat huomiota. Mutta missä lienee toimittajien, lehdistön ja ihmisten moraalinen vastuu? Jos ja kun jaetaan ja esitetään tietoa, sen olisi syytä olla objektiivinen ja kattava. Siinä ei ole kyse vain lehdistönvapaudesta ja -vastuusta, mutta näin myös kunnioituksesta lukijaa (viestin vastaanottajaa) kohtaan. Kulttuurista ja historiasta – ja siitä ”mitä meistä jäljelle jää”.

Kuten poliitikot, myös lehdistö on vahvasti luomassa mielikuvia asioiden hoidosta ja tilanteesta. He näyttävät monelle tietä ja ovat esimerkkeinä. Miten asioita tehdään ja mitä asioista voidaan ajatella. Jos siitä annetaan ”väärää tietoa”, suurin vastuu on kuulijalla, lukijalla ja katselijalla. Tässä voidaan mennä monessa asiassa väärään suuntaan, yhteiskuntana.

Sillä entä jos, joku ihminen päättää toimia ”omalla tavallaan” tuon saamansa tiedon turvin? Kuka kantaa vastuun, jos tilanteet kärjistyvät ja radikalisoituvat teoiksi? Voiko se olla tavoitteellista? Ja tämä kaikki vain alun perin huomion ja viihteen tähden?

Ihmiset usein vastaanottavat vain yhdensuuntaisia viestejä.
Ja tarttuvat läheisemmin niihin viesteihin, jotka ovat itselleen suotuisia ja helpommin ymmärrettäviä. Jos lähdetään tuomitsemaan ja kritisoimaan isommalla kädellä ja suunnittelemaan tältä pohjalta ”vallan vaihtoa” – olisi kuitenkin syytä kuulla ja nähdä ensin kaikki tiedot aiheesta.

Tämä kirjoitus ei sitä tarjoa myöskään – vaan vain yhden näkemyksen ja tulkinnan aiheesta. Toivon että ihmiset sen sellaisena ottavat vastaan ja vapaassa maassa muodostavat sen osasista taas oman mielipiteensä, verraten muihin tietoihinsa.

Haavisto taas tässä tapauksessa on ollut ”kansan räsynukke” jo mielestäni tarpeeksi kauan. Toivon, että näette myös hieman sen asian ohitse, asian laajemmassa perspektiivissä. Vastaavassa tilanteessa on ollut yksi ja toinenkin, ja varmasti tulee olemaan vielä jatkossa moni muu.

Kukaan meistä ei ole pyhimys ja tahraton.
Tuo ihmisyys olisi hyvä pitää mielessä, kun nostaa sormensa ja arvioi toisen toimintaa,
missä tilanteessa tahansa elämässä. Jos joku tekee väärin, siihen on syytä puuttua,
tilanteen mukaan, kaikilla olemassa olevilla tiedoilla.

Vihreä liitto julkaisi joulukuun 10 päivänä 2020 ”Instagramissa” kahdella tekstiosalla varustetun julkaisun. Tuo julkaisu käsitti yhden pienen osan Pekka Haaviston kirjoittamasta ”Suomalaiset lapset ja ministerin vastuu” -kirjoituksesta (Pekka Haavisto Blogit 09.12.2020).

https://www.vihreat.fi/ajankohtaista/suomalaiset-lapset-ja-ministerin-vastuu/

Kuvaparin tekstiosa 1 :

”Valiokunta on kuullut yhtätoista asiantuntijaa. Lausunnoista näkyy kuultujen asiantuntijoiden enemmistön selvä kanta :”

HUOM! ”kaksoispiste” edeltää seuraavaa tekstiä, joka jatkuu seuraavasti . . .

Kuvaparin tekstiosa 2 :

”Mitään väärää tai lainvastaista ei ole tapahtunut. Toiminta lasten auttamiseksi on ollut asianmukaista.”

Sosiaalisen median rumpu alkoi pian lyömään ja viemään viestiä eteenpäin.
Se huomattiin ja siihen tartuttiin, mutta vain osin. ”Kuvaparin tekstiosa 2” lähti liikkeelle luoden mielikuvia hyvin ylimielisestä toiminnasta. Oliko ongelma alun perin sitten viestinnässä vai viestin vastaanottamisessa, siitä voidaan olla monta mieltä. Kun tämä asia ja ongelma huomattiin luovan väärinkäsityksiä, se poistettiin.

Mutta kun tuolla väärinkäsityksellä oli niin mukava ihmisten ratsastaa,
että siitä ei tahdota päästää enää irti. Voisi olettaa, että nyt kun tilanne on oikaistu ja korjattu – se myöhemmissä julkaisuissa ja kirjoituksissa otettaisiin esille, ainakin yleisemmissä uutispalveluissa?

Mutta ei. Tulisiko tuosta yksikertaisesta asiasta vain liian ymmärrettävä ja hyväksyttävämpi, ilman viihdearvoa ja kärjistämistä?

13.12.2020 Timo Haapala kirjoittaa Ilta-Sanomiin otsikolla:

”Menikö vihreiden moraali-hurskastelu jo liian pitkälle?”

https://www.is.fi/politiikka/art-2000007677622.html

Kirjoitus on hyvin laajasti yleistävä ja alentava, jota se samalla tekee myös kummallisesti itselleen:

”muita huomattavasti paremmalla moraalillaan ylpeilevät vihreät…”

Näinköhän asiat koetaan?

Hän on jotenkin onnistunut pääsemään myös Haaviston pään sisään ja rohkeni kirjoittaa:

”Haavistollahan ero ei ole käynyt mielessäkään…”

Johdatteleva kirjoitus jatkuu, pahimpaan kompastuskiveen ja esimerkkiin
”rikkinäisestä tiedosta”, jota jaamme ympäriinsä sen seurauksista piittaamatta:

” Kaiken päälle vihreät taiteilivat Instagramiin Haaviston kuvan, jonka päällä oli vedetty teksti, että ”Mitään väärää tai lainvastaista ei ole tapahtunut. Toiminta lasten auttamiseksi on ollut asianmukaista”. Ilkkumisten jälkeen kuva sentään poistettiin.”

Miksi asiaa ei tähän korjattu tarkemmin vaan vahvistettiin ja jatkettiin vääriä mielikuvia tilanteesta? Tämä tilanne oli jo pari päivää aikaisemmin perusteltu ja korjattu. Ihmiset olivat jo muutamia päiviä aiemmin jakaneet vain toisen kuvaparista ja ”ilkkuneet sillä”, nyt sen teki politiikan erikoistoimittaja, joka mitä luultavammin omasi asiasta jo paremmankin tiedon.

Asioilla on aina syy ja seuraus. Edellisestä kirjoituksesta en löytänyt mitään muuta kuin lannan heittämistä puolueen ja ministerin päälle, josta myös pääministeri sai osansa. Todellisen asian analysointi ja myös tiedotus oli jäänyt, ties minne. Ehkä joku katsoo ja lukee sen viihteelliseksi?

”Kyllä, vielä yksi näkökulma Haavistosta, yrittäkää jaksaa…” 12.12.2020 kirjoitti Tommi Parkkonen, Iltalehti.

Kirjoituksen puolesta puhuen, voi sanoa ainakin, että se ei ole kokonaan täysin ”lannan heittämistä” -ja siitä löytyi myös näkökulmia ja asiaa:

https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/51fe1e91-9938-473a-ac7a-92590d79dc1c

” …Otetaan tähän perään vielä kolmas näkemys asiaan, eli vihreiden (vihr) innokkaasti torstaina sosiaalisessa mediassa – ihana paikka – levittämä kuva,  jossa sympaattisesti hymyilevän ulkoministerin naaman yhteyteen oli liitetty teksti: – Mitään väärää tai lainvastaista ei ole tapahtunut. Toiminta lasten auttamiseksi on ollut asianmukaista.

Vihreiden jakaman kyseisen kuvan parina oli toinen kuva, jonka teksti kuului: – Valiokunta on kuullut yhtätoista asiantuntijaa. Lausunnoista näkyy kuultujen asiantuntijoiden enemmistön selvä kanta.

Ja sitten mietitään hetki, kumpaa kuvaa – alustusta vai johtopäätöstä – jaettiin enemmän sosiaalisessa mediassa.

Jep.

Vihreät poistivat pian – kun viherpesusta syntyi perinteinen somekohu – kuvaparin omasta somestaan, selittäen ettei syntyisi ”väärinkäsityksiä”.”

Tässä kirjoituksessa onnistuttiin sentään tuomaan samaan yhteyteen nuo molemmat kuvaparin tekstiosat 1 ja 2. Mutta, voisi kysyä miksi ihmeessä ne ovat ”väärinpäin”, muuta kuin ohjaamassa tarkoituksellisesti lukijan mielikuvia kohti negatiivisuutta ja jälleen väärinkäsityksiä? Tuossa ei siis taas juurikaan annettu mahdollisuuksia lukijan ymmärtää asiaa, kuten se alun perin oli tarkoitus ymmärtää.

Seuraavassa ja viimeisessä esimerkissä jaetaan yhä tätä ”rikkinäistä tietoa”, vieläpä kauan (noin viikko) sen jälkeen, kun kyseinen ”väärinymmärrys” on jo korjattu. Ja mitään ei olla opittu tästä tilanteesta? Se jatkaa edellä kuvattujen tapaan niin tutun oloisella ylimielisellä asenteella ja sävyllä käsitellä asiaa.

Tämä suoraan sanoen ”katkaisi tämä kamelin selän” tätä summausta – omaa kirjoitusta ja näkökulmaa ajatellen. Sillä näissä on jo niin absurdit piirteet kirjoituksesta toiseen, jolla käsitellään ja esitetään asioita yhteiskunnalle…

”Kolumni: Sanna Ukkola: Vihreät, palkatkaa itsellenne kunnon kriisiviestijä – tuosta sekoilusta ei tule mitään!”, 17.12.2020, Iltalehti :

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/a4865e1b-3c0e-47f6-84bd-ceb5828d6d18

” … Sitä vastoin vihreät levitteli sosiaalisessa mediassa Haaviston blogista peräisin olevaa väitettä, jossa todettiin valiokunnan kuulemiin asiantuntijoihin vedoten, ettei “mitään väärää tai lainvastaista ole tapahtunut. Toiminta lasten auttamiseksi on ollut asianmukaista.”

Lopulta kohun jälkeen vihreät päätyi poistamaan Instagram-tarinan. Mutta karua on, että puolue käyttää lapsia kilpenään ja levittelee viestiä, joka antaa ymmärtää, että perustuslakivaliokunnan enemmistön kannalla ei olisi merkitystä.”

Mitä näillä kirjoituksilla halutaan tavoitella? Oikeudenmukaisuutta tuskin. Sillä viestintä on niin johdattelevaa ja tiedonanto valikoivaa. Tuossa luodaan suoraan käytännössä itse kirjoituksessa tilanne, josta moralisoida sitten toista tahoa tai henkilöä. Se on myös helppo haukkua ja arvostella toisen tahon viestintää sekavaksi, kun ympärillä pyörii myös muita viestintätahoja sekoittamassa soppaa -ja ei ainakaan selventämässä viestiä. Tässä on käsitelty asiaa väärinkäyttäen lauseita ja jättäen oleellisia tietoja pois.

Seuraavasta jutusta löytyy ”alkuperäiset kuvat ja tekstit”, jossa asiaa käsiteltiin, ilman asian johdattelua eri raiteille. Hatunnosto siitä.

Jesse Kuparinen, 10.12.2020 Iltalehti :
https://www.is.fi/politiikka/art-2000007674394.html

Tuosta edellä olevat jutut antavat ylimielisen kuvan itse viestinnän toiminnasta – vailla minkäänlaista nöyryyttä ja ymmärrystä. Onko arvostus journalismiin, lukijaa ja muita ihmisiä kohtaan niin hukassa, että sallimme itsellemme tällaista tiedonantoa, antaa ja vastaanottaa?

Olemme ilmeisesti niin tottuneita katsomaan ja arvioimaan muita sekä muuta maailmaa niin, ettemme näe mitenkään tässä näytelmässä itseämme? Mikä onkaan sen suurempi ilo kuin vahingonilo?

Hämmästyttävintä on nyt se, että tilanne vain jatkuu toimittajien kolumnein ja näkemyksin, jotka sisältävät tämän saman viestintä ongelman – mutta vain ongelman, ei ratkaisua – ei selvennystä asiaan ja asioihin. Ja yhä, tämä oli vain esimerkki. Vastaavia on tullut ja varmasti tulee. Edellä mainittujen henkilöiden ja kirjoittajien aiemmista kirjoituksista on löytynyt myös paljon asiaa ja hyviä näkökulmia. Voin arvostaa heitä ihmisinä ja kirjoittajina, näkökulmaeroistamme (ja tavastamme toimia) huolimatta. Jostain syystä ”tapaus Haavisto” ei tuonut ainakaan tässä heidän parasta osaamistaan nyt vain esille.

Tämä oli ”vapaavuoroni”, oma näkemykseni, huomioni ja huoleni tästä asiasta – jonka pitäisi yhdistää ihmisiä, eikä erottaa. Viestintä.

Tässä alkoi olemaan myös sellaista ilmapiiriä, että lyödään nyt vielä kerran lyötyä.
Mies maassa ja hyvä tilaisuus potkaista nyt vielä, kun ehtii.
Näitä tilanteitahan on, puolin ja toisin.
Miksi tuohon suuntaan on viestinnän tässäkin maassa pakko mennä?

Uskon toimittajien olevan sen verran fiksuja ihmisiä kuitenkin, että eivät aivan epähuomiossa ole sivuuttaneet näitä tämänkin informaation myöhempiä vaiheita julkaisussaan. Mutta taas palaamme siihen kovasti kuulutettuun ”moraaliin”. Jokaisella tuntuu olevan siitä vain nyt hivenen omanlaisensa käsitys.

Jokaisesta tulee ”moraalinvartija” kun seurataan muiden toimintaa – mutta kun tarkastellaan omaa toimintaa…? Olisihan siinä ehkä miettimisen ja peiliin katsomisen paikka.

Tämä on ollut ihmisten jatkuvaa harhaanjohtamista omien tarkoitusperien mukaan. Ja suunta jatkuu samanlaisena. Politikoilta ja lehdistöltä toivoisi enemmän vastuuta siinä, miten asiat ilmaistaan ja esitetään. Tavoite olisi pysyä tiedossa olevissa faktoissa ja koko totuuksissa, joista muodostetaan näkökulmaa itselle ja muille. Nyt niin sanottu totuus on kuin revittyä paperia, josta jokainen on ottanut itselleen vain sopivan palan omakseen.

Rakennamme ja murennamme omaa yhteiskuntaamme vastakkainasetteluilla ja ongelmien esiintuomisilla, vailla minkäänlaisia ratkaisuja.

Olemmeko jo niin tyytyväisiä tähän konfliktin luomaan ilmapiiriin,
että alamme jo tottua siihen liikaa, osaksi normaalia elämää?

Toivottavasti emme – ja vaatisimme itseltämme ja muiltakin hieman enemmän.

0
Kristian Niskanen

| Näen mielessäni vanhan miehen - yksin metsässä vaeltaa... |

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu