Hei.Rakas mummonikin sai pitää; Hyvän osan. >>Maria on valinnut

hyvän osan, jota ei häneltä oteta pois.>> Sanoi ja sanoo Jeesus. Entiseen hyvään aikaan, sodan ollessa päättynyt noin, 7v. sitten ja aikaisemminkin. Radioiden, aamu,- ja iltahartudet olivat sellaisia, "Mariahetkiä", että niitä ei Jeesuksen sanojen mukaan olisi kukaan saanut meiltä ottaa pois. Vaan on paljon, olennaisen tärkeää viety, tänä, muutenkin kansana, vähärukoilemisen aikana. Jeesukseen uskovissa virsissä ja lauluissa, on paljon rukousta ja kiitosta. Olisi hyvä otta vanha sanonta käyttöön: Kahden kauppa, kolmannelle korvapuusti, (huom. ei pullapuusti), vaan, että, kauan saisi olla Jeesuksen jalkojen "juuressa", kuulemassa Häntä, kenenkään häiritsemättä. Radiokuuluttaja sanoi virren, senkaltaisesti, niinkuin hänkin laulaisi kanssamme mukana. Laulamme. Jeesukselle ja meillä on vastustajamme. Tuo, kaikkea muuta, kuin, edes "kaveri", ei sitten ajattele muuta, kuin sitä mammonaa ja itsekkäästi itseään. Niin, eikös tämä "hyväkäs", ole tullut siihen, meidän ja Jeesuksen väliin. Oma "kolehtihaavi" mukanaan, vaikka pitäsihän hänenkin jo viimenään tietää; onhan siitä jo vuosia puhuttu; Kaikkihan täällä on Jumalan Lahjaa. Vaan aina noita, hänelle kumartavia riittää. Aamu,- ja iltahartauteen radiossa selkeät,- mielellään, heidänaikaisia virsiä, lauluja. Lapset,- lastenlapset oppivat, kun mummo,- pappa niitä laulaa. Teosto, "esto" pois välistä, "välistävetäjä", "väliseinä". Usko jo: Kaikki on Jumalan Lahjaa. Kaipa sieltä yleltä yksi vapaaehtoinen, kiitollinen, Jumalalle mielellään laulava löytyy. "Kolehdinhan yle keräsi jo meiltä kaikilta, kai, "varmmuden"vuoksi. Liekö oli, "pupu pöksyissä", pelokas. "En saakkaan kaikkea takaisin, mikä kumarrukseeni kuului." Nyt, "navgaattori" vuosisadalla, kun me aadamit emme sittenkään, vaikka on tuo laite; tiedä ja osaa; mihin oikein kätkeytyisimme. Tuo asianmukainen, ennenvanhainen, Hyvä, aamu,- iltahartaus aika, aika, nimenomaan; Jeesuksen, yhden yleläisen kanssa, ennen kuolemaamme meille suotaisiin. Rahavarojen tasaustahan me "juhlapuheissa puhumme; unohdetaan nyt ne henkilöt, ketkä ovat,vuosikymmenet omaan "laariinsa" laulaneet. Aletaan laulamaan yhdessä,- yhdistetään Suomen kansa: Kaikesta huolimatta, tai juuri siitä syystä, sanonta on: Kenen leipää, myös Elämän leipää syöt, sen lauluja laulat. Edellä kirjoitettu liittyy osioon: Tarpeellisia on vähän, tahi yksi ainoa. Lähdekirjana Raamattu. Kiitos. Siunaten, Lasse Hietanen.   

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu